Minne katosi päivät?
Tässä vietin iltaani rajun migreenin kourissa, kunnes tajusin, etten ole ensimmäisen postaukseni jälkeen kirjoittanut tänne mitään ja siitäkin on jo aikaa! No mutta täällä taas! Tosiaan siis kärsin migreenistä ja aivan mielettömästä sellaisesta. Inhottavaa. En tosin ole voinut edes harkita nukkumista, koska on vielä vähän liian aikaista, joten heräisin puolen yön aikoihin ja valvoisin kaikessa virkeydessäni pari tuntia ja aamulla tuskin saisin itseäni sängystä kiskottua ylös ajallaan. Joten pakko sinnitellä vielä hetki, mutta eiköhän tämä tästä.
Nyt varoituksen sana kaikille, jotka eivät kestä sitä, että kyllä, jotkut ihmiset saavat rahansa Kelasta eivätkä ymmärrä, että kaikki työttömät eivät ole saamattomia luusereita: DO NOT READ NEXT CHAPTER!!
Tosissaan oon nyt saanut painia Kelan rahojen kanssa jonkin aikaa, koska jokin ihme klikki työkkärin ja Kelan välissä tuntuu olevan ainakin työkokeilusopimuksien kohdalla. Olen palauttanut kyseiset sopimukset jo jonkin aikaa sitten työkkäriin, josta sanottiin, että mahdollisimman pian laittavat ne Kelaan, mutta päätöksiä mistään ei ole vielä tullut. Kelaan hakemus on jo saapunut, mutta mitä ihmettä siellä oikein tehdään, kun mitään ei silti saada aikaiseksi? Näissä piti tosiaan mennä ”muutama päivä”, mutta se muutama päivä meni jo ja tili on nollilla, joten voisiko nyt joku pliis tehdä jotain, jotta saisin rahaa?!!
Dodiin, avautumiseni on nyt hoidettu. Olen iloinen, koska asuntoni on siiti ja tiskasin juuri muutaman lautasen ja kahvikupposen, mitä tänne on kahden päivän aikana kertynyt. Ilostuttaa myös se, että kultani on koulussa ja aikoo myöskin käydä siellä joka ikinen päivä loppuvuoden, jotta valmistuisi ajoissa 🙂 Jotenkin tuntuu toisaalta tosi hyvältä, että saan olla hetken ihan rauhassa ja kaivatakin väillä tuota omaa kultaani. Siihen nyt kuitenkaan ei enää kauaa mene, kun muutetaan saman katon alle ja sitten ei enää ehdikään tulla samalla tavalla ikävä, kuin nyt. Jotenkin vain haluan nyt nauttia vielä tästä 🙂
Viikonloppu oli jotekin tosi rankka johtuen Romeon & Julian treeneistä ja myös älyttömästä valvomisesta. Perjantaina lähdin enolleni, koska poikaystäväni oli siellä istumassa iltaa ja vaikken juonut tippaakaan, lähdin kotiin sieltä vasta 5 aamulla lauantaina. Jaiks! 14:30 alkoi treenit ja nukuin aamulla ehkä 3 tuntia. Voitte kuvitella, millaista oli sitten tanssahdella muka kevyesti ja katsella muun porukan isoja joukkokohtauksia ja kuunnella kovalla sitä musiikkia, kun olin niin tuhottoman väsynyt kuin ihminen voi vain olla. Migreenikin iski siinä ja siinäpä sitä sitten oltiin. No, kotiin päästyäni (noin puoli kuuden aikoihin) meninkin nukkumaan ja heräilin sitten rakkaani kanssa joskus illemmalla. Näin ollen siis valvoimme yömyöhään (2-3 asti) ja nukuimme sunnuntaina pitkälle iltapäivää. Sunnuntain ja maanantain välisen yön sitten valvoinkin 6 asti aamulla, nukuskelin jonkun 3 tuntia ja menin kouluun. Ja nyt sitten olen väsynyt. Niin väsynyt. Ensi viikonloppunakin olen treenaamassa perjantain ja lauantain, ja lauantaina on vielä pitkät viiden tunnin treenit 12 alkaen. Tosin silloin pääsenkin muruni luokse parin tunnin bussimatkan päähän viettämään viikonloppua, joten ei ole pelkoa, että menisi kavereiden tai muiden häiriötekijöiden takia myöhään lauantaina, koska olemme aivan varmasti kahdestaan silloin. Ihanaa!
Nyt kyllä kipaisen suihkun kautta nukkumaan 🙂 Hyvää yötä!