Mahdoton Nainen goes sinkkublogi!

No niin, muutamista pariutuneista sinkkubloggareista innostuneena päätin keskittää blogini tästedes sinkkuelämän iloihin ja suruihin (ei sillä että olettaisin miehen näillä taikakeinoilla löytyvän, *krhm*). Kyseisen aiheen ympärillähän tässä on jo pyörittykin, mutta jatkossa postaukset liittyvät entistä enemmän sinkkuuteen ja siihen, miten päästä sinkkuudesta eroon.

Edelliseen kirjoitukseen viitaten päätin tänä aamuna ryhdistäytyä ja laitoin Tinder-tyypille viestin, jossa kutsuin hänet iltapäivällä pullanleipomistalkoisiin kotiini. Ilahduin kun hän otti tarjouksen vastaan, vaikka se jättikin minulle vain muutaman tunnin aikaa saada kämppäni vieraan mentävään kuntoon… Pullat onnistuivat alkuhankaluuksista huolimatta hyvin (taikina oli aluksi liian löysää, piti tehdä uusi kauppareissu hakemaan lisää jauhoja kesken leipomisen), eikä seurassakaan ollut suurempaa valittamista. Miekkonen oli tosin hiljaisempi (ujompi?) kuin odotin, enkä ole ihan varma oliko välillämme suuresti kipinää, mutta annoin pisteitä tyypin kärsivällisyydestä pullasekoiluni kanssa. Fiilis hänen lähtiessään oli, että en nyt heti ole soittamassa perään, mutta jos hän haluaa tavata uudestaan niin lähden kyllä ulos pyynnöstä.

Onneksi on korvapuusteja ja vähän lisää Gilmoren tyttöjä.