Olen menossa ensi viikolla Tinder-treffeille, pitkästä aikaa. Nämä ovat toteutuessaan mun kolmannet Tinderin kautta sovitut treffit, eli kova tahti on ollut tässä parin vuoden aikana mitä olen Tinderiä käyttänyt.

Kutsukaamme miestä Viikingiksi, koska kuvissa hänellä oli ah niin ihana ja iso parta sekä jykevä ruumiinrakenne. Kyseinen mies on pitkästä aikaa ensimmäinen oikeasti potentiaaliselta vaikuttava tyyppi jonka kanssa olen Tinderissä jutellut, eli odotukset ovat melkoisen korkealla ja sehän on aina hyvä juttu ekoille treffeille mentäessä… Viestittelimme tovin Tinderissä mutta siirryimme tekstareihin, kun mies ilmoitti poistavansa profiilinsa Tinderistä mutta haluavansa silti tavata minut. Hänen Tinder-inhonsa ei suinkaan vähentänyt pisteitä silmissäni, sillä itsellänikin on on-off-suhde Tinderiin. Eikä se mielikuvakaan hänestä ole ainakaan huonompaan suuntaan viime päivinä mennyt.

Ainoa mikä mua mietityttää on se, että hänellä on kaksi lasta jotka ovat hänen luonaan vuoroviikoin. Itsehän en omia lapsia halua, ja olen toistaiseksi välttänyt lapsellisten miesten tapailua. Kun tämä fakta mulle selvisi olimme ehtineet jutella jo tovin ja mulle oli syntynyt positiivinen mielikuva miehestä. Kuitenkin tässä muutaman päivän asiaa mietiskeltyäni olen tullut siihen tulokseen, että jos tässä nyt on oikeasti Hyvä Mies, niin kyllä ne lapsetkin saadaan elämään sovitettua. Tai ennemmin minut heidän elämään. Ja ainahan on se mahdollisuus, että emme sovi muutoin yhteen jolloin lapsi-asiaa on turha edes tässä kohtaa miettiä 😛 Kyllähän se silti tuo uuden kerroksen toiseen tutustumisessa, että hänellä on elämässään pieniä jotka menevät kaiken muun edelle.

Huolestuttaa, että odotan jo tulevia treffejä aika kovalla innolla…