Tuplahaaste!

Sain blogihaasteen oikein tuplana Evikseltä ja honeychileltä, olenpa otettu! Tässä onkin hommaa, pitää vastata kysymyksiin tuplana. Huh, käykää vessassa ja jääkaapilla, tässä voi mennä tovi…

Vastaan ensin Eviksen kysymyksiin, koska hän ehti nakata haasteella ensin.

1. Mikä on mielestäsi väreistä kaunein?

Oon aina ollut syvän violetin ystävä, mutta näin vanhemmiten myös raikas merensininen (semmoinen smaragdinen, ei talvinen meri Helsingin edustalla) iskee.

2. Mitä asiaa et yksinkertaisesti voi sietää?

Tahallista ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.

3. Mikä ruoka saa pikkuiset ukot tanssimaan kielelläsi ilosta?

Täydellisesti paistettu pihvi. Olisin varmaan todella masentunut kasvissyöjä.

4. Kahvi, tee vai jokin ihan muu?

Mulla ei varsinaisesti ole pakkomielteitä mistään juomista, teetä tulee useammin juotua kuin kahvia mutta kaakao on mun herkkua.

5. Syötkö aamupalaa? Mitä tai miksi et?

Aina. En pystyisi lähtemään ilman aamupalaa minnekään. Syön melko tuhdisti aamuisin ihan jo siitä epävarmuudesta että koskaan ei tiedä milloin seuraavan kerran saa ruokaa. Aamupalaani nykyisin kuuluu useimmiten kananmunaa (arkiaamuisin keitettynä, viikonloppuisin joskus paistan pekonin kera), jonkinlaista voileipää, sitten vaihtelevasti lisäksi jugurttia, mysliä, puuroa, muroja tai muuta. Talvisin juon teetä tai kuumaa kaakaota, kesäkuumalla maitoa tai ihan vettä. Ja aina pieni lasi tuoremehua. Huh, tulipa ateria.

6. Jos sinulta kysyttäisiin yhtä neuvoa tähän elämään, minkä neuvon antaisit?

Mullahan olisi neuvoja joka lähtöön, mutta jotenkin tässä viime aikoina on pyörinyt päässä Chisun laulusta sanat ”älä pelkää elää”. Aika ympäripyöreästi sanottu ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta olen todennut että pelko ja opitut kaavat ohjaavat suurimman osan ihmisten elämään. Niin myös omaani ennen.

7. Kenelle olet kiitollinen? Miksi?

Olen kiitollinen niin monelle ihmiselle jotka ovat tehneet elämästäni viime vuosina parempaa. Kaikkein kiitollisin olen ehkä niille ystävilleni, jotka ovat tunteneet minut silloin kun en ollut parhaimmillani, ja ovat kaikesta huolimatta minua rakastaneet ja tukeneet. En tiedä mitä olen oikein tehnyt ansaitakseni näin ihania ystäviä.

8. Millaista elämäsi tällä hetkellä on?

Hyvää ja tasaista. Tasaisella tarkoitan sitä mielialani eivät enää heilahtele voimakkaasti laidasta laitaan, vaan kaikista vastoinkäymisistäkin huolimatta minulla on perusvakaa tunne siitä että elämä on hyvää ja se kantaa.

9. Millaisia piirteitä arvostat ihmisessä?

Rehellisyyttä, suorapuheisuutta mutta silti hienotunteisuutta, avoimuutta, muiden huomioonottamista.

10. Mistä pidät itsessäsi?

Siitä etten koskaan luovuttanut. Sellaisen suon läpi olen rämpinyt tähän pisteeseen päästäkseni että moni olisi jo antanut periksi, mutta minulla oli niin voimakas tahto elää ja olla onnellinen synkimpien hetkienikin aikana, että se piti minut elämänsyrjässä kiinni. Pidän myös siitä itsestäni jonka olen kovan kuoreni alta onnistunut kaivamaan esiin.

 

Huh, vieläkö siellä ollaan tajuissaan? Tässä olisi vielä toinen satsi edessä, eli honeychilen kysymykset:

1. Mistä ammatista haaveilet salaa? Jos sellaiset esteet kuten raha, työmahdollisuudet ja koulutus jätetään huomioimatta

Tanssija tai laulaja. Tykkään sekä tanssia että laulaa, mutta että niistä olisi voinut edes joskus haaveilla oikeasti ammattia niin olisi pitänyt aloittaa nuorena.

2. Paljonko rahaa voisit käyttää käsilaukkuun?

Hyvästä nahkalaukusta voisin max. 200 euroa kuvitella maksavani. Mutta pitäisi olla ihan erityisen laadukas ja makea. Vielä ei ole tullut vastaan.

3. Pystytkö viemään biojätepussin aina ulos ennen kuin se homehtuu?

Ehkä joka toinen kerta…

4. Mikä oli lapsuutesi suosikkipiirretty?

TaoTao!

5. Saako parvekkeella tupakoida?

Saa, vaikken erityisesti nautikaan sisälle tulevista savuista. Tuntuu jotenkin turhan ajojahdilta kuitenkin käydä kieltämään tupakointi ihan kaikkialla.

6. Onko oikein hankkia lapsi, jos vaihtoehtona on parisuhteen kariutuminen?

Eli siis kariutuuko se parisuhde jos sitä lasta ei hankita, ymmärsinköhän oikein? No ei ole. Lapsenhankintaan ei mielestäni ole mitään muuta hyvää syytä kuin se että aidosti haluaa lapsia. Lapsia ei pitäisi hankkia pelastamaan parisuhdetta tai hoitajaksi vanhojen päivien varalle tai siksi kun kaikki muutkin hankkii tai joku painostaa.

7. Pääsitkö inssistä läpi kerralla?

Läpi meni että hurahti.

8. Mikä on bravuuriruokasi vieraille kokatessa? 

Jostain syystä ne vieraat päätyy aina kokkaamaan mulle vaikka oltaisiinkin minun kotonani… Hmm. Oma bravuurini mikä on hitti ihan kaikissa juhlissa on tzatziki. Olen kuulemma virallinen tzatziki-vastaava.

9. Osaatko sekoittaa cosmopolitanin?

En ole koskaan kokeillut. Tiedän kyllä mitä siihen tulee.

10. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Kyllä mä varmaan joku koira olisin: ihmisrakas, lojaali, suojeleva, onnellinen.

 

Koska näihin kysymyksiin vastaaminen imi kaikki faktat minusta en aio niitä enää tähän listata. Eräästä vanhasta blogihaasteesta voi käydä ihmettelemässä lisää jos jäi vielä faktankaipuu.

Sitten vielä ne omat kysymykset:

  1. Puuvilla- vai satiinilakanat?
  2. Viimeksi lukemasi kirja? Anna arviosi.
  3. Paras tapa viettää kesäpäivää?
  4. Saatko kielesi rullalle?
  5. Minkä kielen haluaisit oppia ja miksi?
  6. Inhokki- ja lempikotityösi?
  7. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla.
  8. Mikä olisi pahin tapa kuolla?
  9. Jos olisit supersankari mikä supervoima sinulla olisi?
  10. Kumpi on pelottavampi, ullakko vai kellari?

Eli haaste kuuluu: vastaa ensin minun esittämiini kysymyksiin, kerro sitten 10 random faktaa itsestäsi ja keksi lopulta 10 kysymystä ja heitä haaste eteenpäin. Minä nakkaan haasteellani Kiisaa, Sirenaa, Harrietia ja NannaC:tä.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Median naiskuva ja itsetunto

Edit: tämä juttu on kirjoitettu alunperin joulukuussa 2011. Lilyn uudistuksen myötä kuitenkin upotettu video ei toiminut ja sen korjattuani Lily julkaisi postauksen uutena.

Kävin viime perjantaina kiinnostavan keskustelun parin opiskelukaverini kanssa, pienessä hiprakassa tietenkin, eikä keskustelu varsinaisesti johtanut mihinkään tuloksiin mutta sytytti päässäni ajatusketjun (nehän ne ovat parhaita keskusteluja). Miespuolinen luokkakaverini kysyi minulta miksei minulla ole miestä, vaikka olen niin upea ja seksikäs nainen. Keskustelu johti pian siihen, että juttutoverini jakoivat minulle miehen mielipiteitään siitä kuinka naiset antavat median vaikuttaa liikaa itsetuntoonsa ja ulkonäköpaineisiinsa. Kuulemma miehet eivät ole ollenkaan niin ”mallimaisten” naisten perään kuin annetaan ymmärtää, ja että seksikkäintä naisessa ei sittenkään ole ulkonäkö vaan itsetunto, ja että minäkin saisin kyseisestä kapakasta kenet tahansa miehen, jos vain uskaltaisin lähestyä.

Vaikka yleensä koen utelut rakkauselämästäni lähinnä ärsyttävinä ja ahdistavina, jäi tästä keskustelusta päällimmäisenä mieleen ajatus siitä, miten median levittämä (epärealistinen) kauneusihanne vaikuttaa naisten ja erityisesti omaan itsetuntooni. Kahden miespuolisen keskustelukumppanini oli todella vaikea ymmärtää, että kyseisen kauneusihanteen vastustaminen ei välttämättä ole tahdonalainen asia. Vaikka itsekin teen päivittäin töitä sen eteen, että yritän hyväksyä itseni ja ruumiini sellaisena kuin se on, makkaroineen kaikkineen, niin silti jostain syvältä nousee se ajatus, ettei minua kukaan huoli kun tästä kaupungista löytyy niin paljon kauniimpiakin (lue: mielestäni enemmän sitä median levittämää naiskuvaa vastaavia) naisia.

Puhuin aiheesta myös läheisen tyttökaverini kanssa myöhemmin viikonloppuna. Hän kamppailee aivan samojen epävarmuuksien kanssa, vaikka mielestäni (ja myös todella monien muiden mielestä) hän on aivan valtavan kaunis. Puhuimme siitä miksi on niin vaikea luottaa omaan viehätysvoimaansa ja kuinka harvoin lopulta on niitä hetkiä, jolloin katsoo itseään peilistä ja miettii että ”vau, olenpa kuuma kissa”. Ja kuinka vaikea on uskoa, jos joku vilpittömästi kehuu kauniiksi tai muuten vain upeaksi (etenkin jos sen tekee ystävät, hehän ne ovat kaikkein puolueellisimpia…)

Törmäsin netissä amerikkalaisen kirjailijan ja tutkijan Jean Kilbournen videoon Killing Us Softly, joka perustuu hänen luentosarjoihinsa median ylläpitämästä kauneusihanteesta ja naiskuvasta. Kilbourne on tutkinut mainonnan naiskuvaa jo 70-luvulta saakka ja kiertää luennoimassa aiheesta yliopistoissa ympäri USA:n. Vaikka olen pitkään ollut tietoinen siitä, että mainosten ja naistenlehtien naiskuva aiheuttaa ainakin minussa ahdistusta, en ollut tajunnut miten systemaattista ja kulttuuriimme syvälle juurtunutta seksistinen naiskuvan levittäminen todella on.

 

https://youtube.com/watch?v=0cakLF_16I4

 

Itse lakkasin tilaamasta naistenlehtiä (erityisesti muotiin ja kauneuteen keskittyviä) jo vuosia sitten, mutta lehdet ovat vain pisara meressä, sillä Kilbournen mukaan nykyaikainen ihminen altistuu noin 3000 mainokselle päivässä. Elämämme on kuin kohtaus Kellopeliappelsiini-elokuvasta, jossa päähenkilö Alex ”terapoidaan” kunnialliseksi kansalaiseksi pakottamalla hänet katsomaan ultraväkivaltaisia videoita. Meille vain syötetään joka puolelta kuvastoa siitä, miten ainoastaan kauniina, hoikkana ja täydellisenä voi olla onnellinen, saada ihanan elämän, upean miehen, hyvän työn ja tyydyttävän seksielämän. Emme pysty sulkemaan kuvavirtaa vaikka haluaisimmekin, ellemme sitten ole valmiita muuttamaan erämaamökkiin ja alkamaan erakoksi.

Pientä toivonkipinää minussa pitää yllä se, että pienin askelin mediassa on vihdoin alkanut näkyä toisenlaisiakin naisia. Normaaleja, tavallisia, kauniita naisia. Naisia jotka sanovat ei kuvankäsittelylle (kuten ihana Kate Winslet) ja uskaltavat paljastaa itsensä kaikessa kauneudessaan. Ehkä jonain päivänä minäkin saan taottua alitajuntaani asti sen että olen todella kaunis tällaisena, eikä minun tarvitse muuttaa itseäni kelvatakseni jollekin toiselle.

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1210814/Lizzie-Millers-Glamour-magazine-shoot-How-models-picture-shook-world-flabby-tummy-all.html

Suhteet Oma elämä Mieli