Survival kit: vaikeiden tunteiden kohtaaminen

Törmäsin tänään Saara Sarvaksen blogiinsa kirjoittamaan juttuun ensimmäisen yön survival kitistä, eli siitä kuinka tuntea olonsa kauniiksi yöpyessään ensimmäistä kertaa uuden ihastuksen luona. Olen Saaran juttuja silloin tällöin lukenut ja saanut niistä itsekin hyviä vinkkejä, enkä todellakaan ole meikkivihaaja vaikka ko. jutun kommenteissa siihen suuntaan joku ehkä vihjasikin… Kuitenkin tämän jutun aihe ja sisältö aiheuttivat minussa jonkinlaisen järkytyksen sillä sänkyyn meikkaaminen on minulle täysin uusi konsepti! Olen itsekin nukkunut luvattoman useasti eilisen meikit naamassa, mutta tässä jutussa oli kyse nimenomaan puunaamisesta ennen sänkyyn menoa. Juttu laukaisi päässäni ajatteluketjun jonka lopputulema liittyy Saaran alkuperäiseen tekstiin yhtä kiinteästi kuin vaatteet naturistin matkalaukkuun, mutta ajattelin silti jakaa pohdiskeluni teidän kanssanne, jos tästä joku saisi vaikka yhtä hyviä viboja kuin Saaran hyvinkin kattavasta survival kitistä.

Meikkaaminen ja omasta ulkonäöstä tunnettu epävarmuus eivät ole minulle millään tavalla vieraita aiheita, etenkään uuden kiinnostavan miehen kanssa. En siis millään tavoin paheksu puunaamista vaan käytän siihen itsekin selkeästi enemmän aikaa kun on kiinnostava kaksilahkeinen kiikarissa. Silti tulin vähän surulliseksi siitä kuinka moni Saaran lukijoista (tai ainakin kommentoijista) kiitteli vinkkejä ja kertoi olevansa suorastaan hysteerisen epävarma omasta ulkonäöstään (tämä on oma tulkintani, toim. huom.) uuden ihastuksen kanssa. Minulle kuitenkin se on aina ollut jollain tavalla puhdistavaa kun ensimmäistä kertaa näyttäydyn miehelle ns. luonnontilassa ja tummista silmänalusistani tai näkymättömistä ripsistäni huolimatta hän silti haluaa minut vuoteeseensa! Ja vielä seuraavana aamunakin kun en ole ehtinyt pestä hampaitani tai harjata hiuksiani hän haluaa minua samalla vimmalla kuin edellisenä iltana!

Se mikä minua eniten häiritsi Saaran jutun kommenteissa oli se, miten haluttomia naiset ja tytöt olivat näyttäytymään ilman meikkiä uudelle ihastukselle, vaikka useat myönsivätkin että eihän se miekkonen mitään eroa kuitenkaan huomaa, vaan omaa itsevarmuutta sillä laittautumisella pyrittiin kohottamaan. Ja tässä piileekin mielestäni kupletin juoni. Naisten oma päänsisäinen epävarmuus ja haluttomuus kohdata sitä. Mieluummin meikataan sinne sänkyynkin kuin kohdattaisiin niitä tunteita joita ensimmäinen yhteinen yö herättää. Tiedostetaan itsekin ettei se mitään huomaa oli minulla valokynää silmien alla tai ei, etenkään tuolla pimeässä, mutta torjumisen pelko on helpompi tukahduttaa jos edes itse ajattelee olevansa hehkeämpi.

Ihmisen luonteeseen kuuluu ikävien tunteiden tukahduttaminen, mutta siitäkin voi oppia pois. Sen sijaan että laittaa sitä BB-voidetta naamaan ennen sänkyyn menoa, voisi pysähtyä hetkeksi miettimään että mikä siinä niin pelottaa jos toinen näkee sinut ilman meikin tuomaa verhoa. Ehkä se ei pidäkään siitä mitä näkee, sehän voi vaikka torjua. Ja se ajatus pelottaa ja tekee kipeää. Ja sen sijaan että katsoisi tunnetta silmästä silmään, ”nyt minä pelkään etten kelpaakaan tällaisena kuin olen”, taivuttaa ripsiä vielä vähän niin ehkä se epävarmuuden peikko menee pois.

Tunteisiin ei kuole. Tunteiden tukahduttaminen ja kieltäminen sen sijaan voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä suuria ongelmia paitsi mielenterveyden myös fyysisen terveyden kannalta erilaisina psykosomaattisina oireina. Ensi kerralla kun pelkäät ettei meikkaamaton naamasi miellytä vastapeluria, sen sijaan että alkaisit sivellä maalia naamaan pysähdy hetkeksi miettimään miksi sinusta tuntuu nyt tältä. Usein tunteita hetken tarkasteltuaan huomaa itsekin ettei niillä ole mitään todellisuuteen perustuvaa pohjaa (se mies tuskin sinua torjuu vaikket olisikaan taivuttanut ripsiäsi juuri ennen sänkyyn menemistä). Koe tunne sellaisena kuin se on, totea että nyt tuntuu tältä ja anna sen tunteen mennä. Astu sitten rohkeasti ulos kylpyhuoneesta kaikessa alastomassa ihanuudessasi ja anna kumppanisi nähdä sinut sellaisena kuin oikeasti olet. Tulet huomaamaan, että se epävarmuuden peikko pelotteli sinua aivan syyttä, ja ne tunteet mitä koet kun päästät pelosta irti ja antaudut hetkelle ovat jotain paljon parempaa kuin jos olisit tukahduttanut pelon tunteesi meikillä.

 

Disclaimer: Minulla ei ole mitään meikkaamista tai muuta ehostautumista vastaan, teen sitä itsekin. Jos meikkaaminen tekee sinut iloiseksi ja haluat toisinaan mennä vuoteeseenkin yhtä laitettuna kuin päiväsaikaan, niin all the power to you! Meikkaaminen itsessään ei mielestäni ole mitenkään tuomittavaa tai haitallista, korkeintaan ne syyt joista sitä tekee. En myöskään halua kritisoida Saaran Survival Kit -blogausta tai hänen lukijoitaan, tarjoan vain oman näkemykseni aiheeseen hieman eri kulmasta.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Vuoden 2012 kootut kommellukset

En ole juurikaan henkilökohtaista elämääni tai persoonaani avannut tässä blogissa (niissä vähäisissä postauksissa joita olen tähän asti saanut raapusteltua), mutta näin uuden vuoden kynnyksellä tekee mieli kerrata menneitä ja miksei jakaakin niitä muille jos jotakin sattuisi kiinnostamaan. Edellisessä elämässäni (=entisessä, jo kuopatussa blogissani) kävin aina vuodenvaihteessa läpi kysymyslistan kautta mennyttä vuotta, ja koska vuosi 2012 päätettin viime uutena vuotena nimetä Mahdottoman Naisen vuodeksi, lienee syytä kokemusten pohdiskeluun entistä enemmän. Here we go.

 

Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt aiemmin?

Työn puolesta paljonkin. Toimin isohkon kuvausryhmän apulaisohjaajana  ja tuota työtä tehdessäni sain niin paljon uusia kokemuksia etten pysty edes luettelemaan kaikkia. Kävin Berlinale-elokuvafestareilla. Olin Lapissa ruskan aikaan. Laskin koskea. Ostin ihkauuden sängyn omilla palkkarahoillani.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja aiotko tehdä uusia tälle vuodelle?

En tehnyt lupauksia, tai no päätin että teen vuodesta 2012 omani ja sen tein. Pari viikkoa sitten minulla oli mielessäni lupaus vuodelle 2013 mutta unohdin jo mikä se oli…

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Jos ei tule ketään mieleen niin ei ne mahdolliset synnyttäneet liene niin läheisiä?

Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi.

Missä maissa kävit?

Saksassa (Berliini), Venäjällä (Pietari) sekä Iso-Britanniassa (Lontoo).

Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013 jota et saanut/kokenut 2012?

Rakastumista, parisuhteen.

Mitkä päivämäärät vuonna 2012 jäivät mieleen ja miksi?

En yleensä ikinä muista/muistele päivämääriä vaan tapahtumia ja ihmisiä, ei niillä numeroilla niin väliä. Toki kaikki matkustamiset jäivät mieleen, erityisesti siskon 30-vuotisjuhlat Lontoossa lokakuussa. Kallion kierros ystävien kanssa kesän kulmilla oli kivaa, voisin tehdä siitä perinteen. Työkuviot menivät mukavasti putkeen viime vuonna, toivottavasti sama jatkuu tänä vuonna.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?

Sanoisin että yleinen muutos omassa asenteessa ja henkinen kasvaminen (joka on jo jatkunut muutaman vuoden erityisen intensiivisesti). Töissä onnistuin mielestäni melko hyvin.

Entä suurin epäonnistuminen?

Yleinen epäonnistumisen pelko joka aika ajoin torpedoi joitakin ihmissuhdejuttuja, eli oma pelkuruus rakkauden saralla. 

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?

Ystävien yleisesti, nimiä luettelematta. Itseäänkin voi tässä kohtaa vähän taputella selkään.

Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?

Isossa mittakaavassa ei kenenkään, mutta ainahan joku välillä kiukkuaa eikä se koskaan ole kivaa.

Mihin suurin osa rahoistasi meni?

Sitä minäkin ihmettelen.

Mistä olit tosi innoissasi?

Kaikki viime vuotiset työkuviot olivat erityisen innostavia, kevään projekti haastavuutensa ja hienon sisältönsä vuoksi, syksyinen kuvausprojekti Lapissa oli ihana. Innostuin myös meditaatiosta ja oman ajattelun muokkaamisesta.

Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2012?

Minulla on aina vaikeuksia valita vain yhtä, mutta ehkä jos joku pitää valita niin se olisi Emeli Sandén Heaven.

 

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt

a) onnellisempi tai surullisempi?

Olen itse asiassa melko hyvässä vaiheessa elämässä. Vuosi sitten uhkuin intoa ja toivoa, tunteet ovat hiukan tasaantuneet mutta samaa meininkiä aion jatkaa tämän vuoden.

b) lihavampi/laihempi?

Samoissa liikutaan. Vuoden kuluttua toivottavasti edes hiukan köykäisempi elopaino.

c) rikkaampi/köyhempi?

Muistaakseni olin yhtä persaukinen vuosi sitten kuin nyt 🙂

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2012?

Aloitteita.

Entä vähemmän?

Sohvaperunoinut.

Miten vietit joulun?

Sukuloimalla. Eikä edes tapeltu äitin kanssa.

Rakastuitko vuonna 2012?

En.

Montako yhdenillanjuttua sinulla oli?

Ei yhtään. Enemmänkin olisi voinut olla…

Vuoden musiikkilöytö?

LP:n Into The Wild on loistobiisi, odotan suuria tästä artistista. Emeli Sandé oli myös positiivinen yllätys.

 

Mitä halusit ja sait?

Töitä, uusia ihania tuttavuuksia (lähinnä töiden kautta :). Loistavan vuoden.

Mitä halusit muttet saanut?

Tämä rakkausasia taidettiin käsitellä jo…

Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?

29 tuli täyteen mutta ihan rehellisesti en muista mitä kyseisenä päivänä tapahtui, eli ei mitään merkittävää.

Mikä piti sinut järjissäsi?

Menneinä vuosina omaa mielenterveyttä on joutunut hetkittäin epäilemään horjuvaksi, mutta tänä vuonna tunnun löytäneen sellaisen tasapainon etten tarvitse kummia kikkailuja pysyäkseni järjissäni.

Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?

Kyllähän tuo Obaman uudelleenvalinta jännitti.

Ketä kaipasit?

Ajoittain kaikkia ystäviä ja läheisiä.

Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?

Työkuvioista jäi käteen kourallinen ihania ihmisiä.

Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2012:

Henkiseen kasvuun ja oman ajattelun kehittämiseen kannattaa satsata paukkuja, hyviä asioita seuraa perästä.

 

Miten sinun vuotesi 2012 sujui?

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään