Matkalla Thaimaassa: Phi Phi

Saapuminen:

Matkan ensimmäisinä päivinä ei jaksettu pyöriä Katalla montaa päivää kun kuvitelmissa leijuivat valkoisten rantojen ja turkoosien vesien ympäröimät pikkusaaret. Olin kuullut Phi Phi -saaren olevan turisteja täynnä, mutta koska sen snorklausmahdollisuuksia kehuttiin yhdeksi maan parhaista ja se oli melko lyhyen matkan päässä, päätimme lähteä kokeilemaan saaren mahdollisuuksia. Katan kävelykatuja reunustivat kaikkialla pienet matkatoimistot, joista kyseltiin matkoja. Päivän viimeinen kuljetus olikin lähdössä puolen tunnin kuluttua, joten saatiin lentävä lähtö! 900 thb ostettiin Phi Phille open ticket, jolla saisimme viipyä niin monta päivää kuin haluaisimme (ei kuitenkaan enempää kuin kuukauden) ja jatkaa matkaamme Krabille.

Minibussi ajoi meidät ensin Phuket towniin, josta matkustimme parin tunnin matkan vähän räsyisellä aluksella Phi Phille. Perillä meidät otti vastaan ”turisti-infoksi” naamioitunut hotelleja välittävä toimisto. Koska meillä ei ollut matkaopasta, emme osanneet kieltäytyä vaan varasimme hotellin infon kautta. Eipä se paha huijaus ollut, vältyimme pienestä lisämaksusta kiertelemästä saarta hotelleja etsien ja saimme matkatavaroille kuljetuksen.

Ympäristö:

Phi Phi Don on melko pieni saari, jonka keskus on kahden rannan väliin jäävä kaistale. Tsunami tuhosi Phi Phi Donin pahasti ja se on rakennettu uudestaan täysin turistien ehdoilla, joka tarkoittaa pieniä kujia täynnä ravintoloita, internet-kahviloita, hierontapaikkoja ja vaate-, koru-, snorklaus- ja ruoka ja tatuointiliikkeitä. Pankkiautomaatteja, apteekkeja ja matkatoimistoja löytyy myös runsaasti. Saarella ei ole ollenkaan autoja, kävellen ja veneellä pääsee myös syrjäisemmille rannoille.

Hotellit:

Vietimme Phi Phillä neljä yötä, jokaisen vähintään eri hotellihuoneessa ellei hotellissa! Ensimmäinen varaamamme hotelli, Uphill Cottage, tarjosi meille nuhjuisen bungalowin rauhalliselta rinteeltä. Yksi yö maksoi satamasta tilattuna 800 thb. Yö paljasti meidän tehneen väärän valinnan – parisängyssä oli vain yksi lakana peittona, tyynyt olivat huonot, patja järkyttävän epämukava sekä keikkuva ja ikkunoita ei saanut kiinni eli vaikka olisimme petauksesta huolimatta pystyneet nukkumaan, aamuneljään asti jatkunut biletys olisi vähintään pitänyt meidät hereillä. Olimme tehneet kahden yön varauksen sataman puoleiselta rannalta, joten seuraavana päivänä kävelimme perumaan varauksen ja saimmekin toiselta yöltä rahat helposti takaisin.

(tässä välissä on pakko sanoa, että ollaan tosi huonoja nukkumaan eli ihan tavalliset ihmiset olisivat varmasti sietäneet paljon enemmän)

Matkalla varasimme toisen hostellin, Pak Klongin. Huone oli miellyttävämpi ja saimme toisen peitonkin maksutta. Maksoimme yöstä muistaakseni 800 thb ja hotellilta käveli muutamassa minuutissa rantaan. Huoneen muut puitteet olivat mukavat, mutta yöllä paljastui, että vilkkaalta kadulta tuli taas kerran kova meteli huoneeseemme. Seuraavana päivänä pyysimme huonetta käytävän toiselta puolelta. Tämä huone avautui suureen puutarhaan, joten odotukset olivat korkealla. Ne romuttuivat nopeasti läheiseen hotelliin saapuneen parikymmenpäisen japanilaislauman aloittaessa myöhään yöhön kestävän karaokelaulantansa.

Paikalliseen tapaan kengät jalassa ei tultu hotelliin sisään.

Tässä vaiheessa olimme saaneet Phi Phistä jo tarpeeksemme. Meillä oli kuitenkin katsastamatta eräs upeaksi kehuttu ranta ja tuntui tyhmältä ajatukselta lähteä ja katua myöhemmin. Etsimme siis vielä yhden hostellin hiljaisemmalta kadulta, lähempänä satamaa kuin uimarantaa, jonne emme olleet edellisenä iltana kuulleet bassojen jytkettä. En muista hostellin nimeä, mutta huoneemme oli edullinen pieni koppi, käytännössä vailla ikkunaa. Ilmastointi kuitenkin pelasi ja katu hiljeni yöksi.

Jokaisessa hotellihuoneessa toimi muuten wifi. Luksus, jota ei vielä silloin osannut arvostaa!

Phi Phillä riitti vaikka mitä tekemistä, siitä lisää myöhemmin!