Pohjakosketus

Reissattiin lomallamme Koh Mukilla, Koh Lantalla ja Bangkokissa. Haluan kuitenkin palata nykyhetkeen ja jaan vain tämän yhden matkamuiston ennen kuin alan kirjoittaa millaista on asua ja työskennellä Phuketissa (tänään oli ensimmäinen harkkapäiväni, huh!). Paikoista kerron enemmän sitten joskus myöhemmin. Sen vähän, mitä niistä on kerrottavaa seuraavasta syystä:

Koh Mukilla ollessamme poikaystävälleni nousi kuume. Kävelin rannalla itsekseni ja törmäsin todella mukavaan brittipariskuntaan, jonka kanssa juttelin hetken. Kävi ilmi, että nainen oli sairaanhoitaja ja hän lupasi tarjota tarvittaessa lääkkeitä. Seuraavana päivänä poikaystäväni olo helpottui hetkeksi, mutta minulle vorostani nousi kuume, ja se olikin kovin kuumeeni lapsuuden jälkeen! Välillä en voinut kuin itkeä ja vähän kiroilla. Illalla oli pakko raahautua sateessa brittipariskunnan bungalowille hakemaan kourallinen lääkkeitä, joiden avulla selvisin yöstä. Seuraava päivä vietettiin ravintolakäyntejä lukuunottamatta kokonaan huoneessamme lepäämässä, lounaskin otettiin take awayna sänkyyn syötäväksi. Brittipariskunta lähti seuraavana aamuna vieden mukanaan pienen palan turvallisuutta. Poikaystäväni taudin pahentuessa kävimme lääkärissä. Voi, miksi en tajunnut, että olisin myös itsekin tarvinnut antibioottikuurin? Luulin kuitenkin selvinneeni pienemmällä sairastamisella ja oloni oli melko hyvä. Olimme tässä vaiheessa viettäneet neljä päivää bungalowin ja ravintolan väliin ahdettua elämää, käyden vain pari kertaa vilkaisemassa rantaa. Seinät ja taivas alkoivat kaatua päälle ja halusimme siirtyä seuraavalle saarelle. Varasin kuljetuksen Koh Lantalle varhain seuraavaksi aamuksi. Yöllä kuume nousi taas kovan vatsakivun säestämänä.

Päämme ei enää kestänyt samojen seinien tuijottelua keskellä ei-mitään ja toinen pahoinvoivana, toinen täysin voimattomana selvisimme jotenkin viiden tunnin matkasta skootteritaksilla, veneellä ja kahdella minivanilla Koh Lantalle. Lantallakaan meillä ei tietenkään ollut mitään aavistusta paikoista tai hotelleista. Ystävällinen kuljettaja heitti meidät aiemmin sovitusta poiketen rannan läheisyyteen, jossa hänen mukaansa oli paljon edullisia bungaloweja. Joo, ilman ilmastointia olevia kiireessä rakennettuja rotiskoja, joista puolet oli suljettu. Tietenkin alkoi myös sataa. Heikotti niin, etten olisi oikeasti jaksanut kävellä enää askeltakaan. Saimme eräältä paikalliselta täysin ylihintaisen skootteritaksikyydin alle sadan metrin päässä olevaan internet-kahvilaan. Yritimme googlailla hotellisuosituksia, mutta tajusimme, ettei siitäkään tullut mitään. Satoi, meillä oli nälkä, meitä heikotti ja saattoi olla kuumettakin, mikään ei pysynyt sisälläni, olin kipeästi lääkärin tarpeessa, meillä ei ollut majapaikkaa, ei kyytiä, ei numeroa taksille emmekä oikeastaan tarkalleen tienneet missä olimme. Sillon oltiin siinä pisteessä, että teki mieli heittäytyä maahan itkemään ja odottamaan, että äiti hakee kotiin.

Sateen hieman tauottua saimme kuitenkin jostain viimeiset voimat kävellä takaisin päätielle, josta otimme ensimmäisen vastaantulevan ja siistin hotellin. Hotellihuone osoittautui erinomaiseksi ja lääkärikin löytyi alle 50 metrin päästä, samoin kuin pari hyvää ravintolaa. Sinä päivänä, sekä kolmena seuraavana emme liikkuneet hotellihuoneesta minnekään muualle kuin lääkäriin tai ravintolaan. Sain lääkäriltä seitsemää eri lääkettä (joista tosin käytin vain muutamaa) ja kiellon syödä maitotuotteita, tulisia ruokia tai hedelmiä, mieluiten voisin syödä pelkkiä keittoja.

Tätä maisemaa tuijoteltiin aika monta päivää Koh Lantalla. Kukkulaa nuolevat pilvet olivat aika hypnoottista seurattavaa.

Vietimme lomastamme yli kolmasosan neljän seinän sisällä leväten. Nukuimme yöllä ja päivällä, luin jo kerran itsekseni lukemaani kirjaa nyt ääneen, kuuntelimme musiikkia ja Jari Sarasvuon yle-puheelle tekemiä kuunnelmia (no enpä olisi uskonut, että tykkäisin!), piirsin, kirjoitin blogia, pelasin ipodilla, katselimme televisiosta sulkapalloa sekä thaimaalaista saippuaoopperaa, johon esitimme itse suomenkieliset vuorosanat, söimme lääkkeitä ja karkkia, joimme aivan hullun paljon vettä, puhuimme vessajutuista enemmän kuin kertaakaan ennen koko suhteemme aikana yhteensä, tuijottelimme Koh Mukilla rapuja terassilta ja Koh Lantalla sitä, miten pilvet, monsuuni ja aurinko vuorotellen muokkasivat ikkunasta näkyvää kukkulamaisemaa. Saatuamme läppärin langattoman netin vihdoin toimimaan, katsottiin Sopranostakin muutama jakso. Se nyt olisi ollut jo vähän överiä, ellemme olisi olleet niin kipeitä. Olen iloinen siitä, miten jaksoimme kurjasta olosta huolimatta pitää huolta toisistamme ja välillä meillä oli ihan kivaakin. Oli jopa aika helpottavaa, kun kaikki upeaan lomaan liittyvät odotukset romuttuivat ja vaihtuivat yhdessä selviytymiseen. Välillä taas oli hiton tylsää. Ja oli todella vaikeaa niellä pettymys siitä, että emme enää päässeet yhdessä snorklaamaan. Sitä olin odottanut lomaltamme eniten. Juuri, kun aloimme hieman parantua, meidän pitikin lähteä jo Bangkokiin.
 

Bangkokissa vietettiin muutama kiva päivä, jota seurasivat hyvästit ja matkani takaisin Phuketiin. Muutaman liian innokkaan ilmastointilaitteen myötävaikutuksella olen taas kipeä! Tällä kertaa kyseessä on tuttu ja turvallinen flunssa.