Matkalla: Kuala Lumpur
Voi, mä en edes aloita viisumeista kirjoittamista! Jos tulee maahan yli kolmeksi kuukaudeksi, viisumijutut menevät todella sekaviksi. Varmaan 20 tunnin selvittelyn jälkeen sain viime keväänä selvää, millaisen viisumin hankin (ja se olikin vahingossa vääränlainen, mutta sitä ei onneksi kukaan sitten tiennyt) ja se vaati lentoa johonkin toiseen maahan ja takaisin tietyn ajan sisällä. Nopeasti vain katsoin netistä halvimmat mahdolliset lennot ja matkakohteeksi valikoitui sattumalta Kuala Lumpur. En tiennyt kaupungista mitään, en edes missä maassa sen on! (No tätä ei kannattaisi julkisesti myöntää. Mutta Aasian tuntemukseni on todella heikkoa.) (ps. Kuala Lumpur on Malesian pääkaupunki, nyt tiedän.)
Täällä Thaimaassa energiaa kului niin paljon kaikkeen muuhun, että KL tuntui vain pieneltä, pakolliselta jutulta. Niinpä matkustuspäivä tulikin melkein yllättäen. Mikä maa, mikä valuutta? Missä nukun, miten siellä liikutaan? Onneksi olin varannut hotellin etukäteen, sillä matkalla kohtasin pari kourallista vastoinkäymisiä (mm. turhia jonottamisia, Phuketin lentokentällä ei ole wifiä eikä turvatarkastuksen jälkeen kunnon ravintoloita, lento oli myöhässä ja viimeinen juna KL:n kentältä mennyt jo). Pääsin hotelliini aamukolmelta enkä meinannut malttaa mennä nukkumaan, koska nettiyhteys oli parempi kuin kertaakaan Suomesta lähtöni jälkeen. Sillähän olisi varmaan voinut skypettääkin ilman katkoja!
Aamupalan jälkeen mulla oli 5 tuntia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä taas kentälle. Ihan naurettavaa. Otin taksin ainoalle tietämälleni nähtävyydelle, Petronas Twin Towersille. Kävelysillalle en päässyt, kun lippuja oli klo 11 jäljellä aikaisintaan kello 15 kierrokselle, mutta se oli oikeastaan ihan hyvä. Joka matkalla mennään poikaystäväni kanssa johonkin korkeaan paikkaan. Olisi ollut vähän haikeaa toteuttaa yhteinen rituaali yksin. Kiertelin sitten vähän tornien ympärillä ja lähdin summa mutikassa kävelemään takaisin hotellille päin. Yleinen kokemukseni Aasian suurkaupungeista (Peking, Shanghai, Bangkok) on sekava, haiseva, vastakohtainen ja kaoottinen. Kuala Lumpur olikin siisti, kaunis ja rauhallinen! Pilvenpiirtäjät olivat ajattoman kauniita ja tyylikkäitä ja katujen varsilla kasvoi vanhoja, arvokkaita puita. Ihmisiä ei ollut paljon liikkeellä, tunnelma oli seesteinen. Kävelin päämäärättä pari tuntia ympäriinsä. Yritin käydä vähän ostoskeskuksissa, mutta onneksi tajusin nopeasti, ettei mua yhtään huvita shoppailla. Vaikka kaikki olivat kehuneet kaupungin ostosmahdollisuuksia ja kehoittaneet toisin, päätin lähteä viimeisiksi tunneiksi kaupungin lintupuistoon. Mikä mahtava idea! Valtavia pelikaaneja, puissa istuvia riikinkukkoja. Hassuja lintuja, vaikuttavia lintuja. Puisto oli muutenkin kaunis ihan sellaisenaan, mutta jatkuva kujerrus, viserrys, kaakatus, siipien yllättävä havina ja satunnaiset kiljaisut ja ujellukset tekivät paikasta taianomaisen.
Coolisti matkustin taas lentokentälle, matkalla iski rankka monsuunisade ja juttelin Singaporelaisen rouvan kanssa, jonka mielestä minun olisi jo aika mennä naimisiin. 28 tuntia lähtöni jälkeen olin taas kotona. Vähän liikaa matkustamista viiden tunnin kaupunkikierroksen takia, mutta jos jonnekin oli se matka pakko tehdä, olen iloinen, että tein sen Kuala Lumpuriin.
