Kulttuurishokki
Seuraavana päivänä kokeiltiin uimista päivänvalossa ja oli sekin kivaa. Päätettiin lähteä taksilla Chalongiin, jossa vuokraamani asunto sekä tuleva harjoittelupaikkani on. Taksi jätti meidät Chalongin liikenneympyrälle, josta lähdin päättäväisesti suunnistamaan tulevaa kotiani kohti. Olin katsonut reitin aivan väärin ja kävelimme helteessä likaisten, rähjäisten, sähköjohtojen peittäminen ja haisevien talojen seassa hirveässä metelissä. Talo löytyi viimein pitkän, pitkän harhailun jälkeen. Thaimaalaisten talojen numerointi näyttää muuten olevan aika mielivaltaista… Oma asuntoni löytyi hienostoalueen, Patak Villan, aivan viimeisestä nurkasta. Alue on selkeästi erittäin hieno ja hiljaiset, pienten omakotitalojen ja puiden reunustamat kadut näyttivät vähän Saksikäsi Edwardista tutuilta. Vaikka alun perin kaipasin vaihdolta aitoa ja alkuperäistä kokemusta, olin salaa todella helpottunut, että kotini on rauhallisella ja hajuttomalla, ehkä mauttomallakin paikalla.
Lähdettiin vielä katsomaan Chalongin rantaa, jonka etukäteen tiesinkin olevan vain veneille tarkoitettu. Pienten kauppojen ja ravintoloiden reunustama tie rantaan oli ihan kivan oloinen, mutta ravintoloissa tuntui olevan vain nuoria thaimaalaisia naisia ja keski-ikäisiä länsimaisia miehiä. Ranta oli vähän likainen ja baarit melko tyhjiä. Tajusin, että maahan saapumisesta asti rintaani oli hieman painanut jokin, joka oli iltapäivän mittaan kasvanut. Kotimatkalla tämä jokin alkoi tuntua koko ajan pakahduttavammalta ja uskalsin ajatella asian mielessäni: en halua jäädä tänne.
(Olin niin kauhuissani, että unohdin ottaa edes valokuvia! Googlen kuvahaku Chalong Baysta ei anna todellakaan mitään kuvaa alueesta. Google maps Chalong Circlen ympäristöstä näyttää katunäkymää)
Olin odottanut Thaimaan olevan luonnonkaunis ja helposti lähestyttävä paikka, en tämä sotkuinen ja epämiellyttävä kehitysmaa. (Tämä piti googlata, netin mukaan Thaimaa on teollistunut kehitysmaa) Ennen lähtöäni monet sanoivat minulle, että olen rohkea kun lähden tällaiselle matkalle. Minua vähän nauratti, että mitä rohkeutta siinä muka on, että menee vain nautiskelemaan auringosta ja rannoista moneksi kuukaudeksi muiden hajoillessa räntään ja kylmyyteen. Ja sitten tämä ahdistus vyöryikin heti ensimmäisinä päivinä päälle kuin tsunami.
En jaksanut taistella vastaankaan. Annoin ahdistuksen ja pettymyksen tulla niin vahvana kuin se vain oli tullakseen (eli lujaa). Seuraavana aamuna tuntui vähän paremmalta, varsinkin kun karistettiin hetken mielijohteesta Phuketin tomut kannoiltamme ja jatkettiin matkaa Phi Phi Don –saarelle (siitä lisää myöhemmin). Matkaa jatkaessamme paikalliset kaupungit saivat aina saman inhotuksen nousemaan. Halusin Phuketissa majoittautua nimenomaan Chalongiin, jotta näkisin paikallista kulttuuria turistirysien sijaan. Olikin niin, että olin paljon länsimaalaisempi, kuin olin kuvitellut. Haluan kauneutta, rauhaa ja hyvää tunnelmaa. Paikalliset kylät ja kaupungit tarjoavat rähjäisiä tönöjä, autojen ja skoottereiden välissä selviytymistä, likaisten viemäreiden hajuja, rottia, hälinää sekä painostavaa kuumuutta, jota ei pääsekään pakoon rannalle. (Lähimmälle uimarannalle, Katalle, olisi kyllä vain noin kymmenen minuutin taksimatka, mutta vaikka Thaimaa on muuten aivan uskomattoman halpa maa, tätä väliä ajava taksit ovat hinnoitelleet matkan 400thb eli noin 9,6e arvoiseksi. Se on edestakaisena matkana niin kallis, ettei sitä voi tehdä niin usein kuin haluaisin. Kai on pakko opetella ajamaan skootteria. Ai niin, vasemmanpuoleisessa liikenteessä!)
Tavallisella lomamatkalla selviäisin välipysähdyksistä kaupungeissa. Ajatus kolmesta kuukaudesta Chalong Bayssa tuntuu painajaiselta, josta ei voikaan herätä. Toivon kuitenkin, että tämä alkujärkytys menee ohi. Annan itselleni luvan olla kamala länkkäri ja harjoittelun alettua linnoittautua yksin omaan, kliiniseen ja turvalliseen asuntooni amerikkalaisten tv-sarjojen ja facebookin kanssa. Tehdä sieltä sitten vähitellen varovaisia tutustumisia oikeaan elämään. Jos tätä blogia lukee joku muukin, kuin äitini, vaikka joku omaa vaihtoaan Thaimaan suuntaan suunnitteleva, älä vielä luovuota! Katsotaan, jos tästä tulisi kuitenkin jotain! Voisiko tämä maa joskus tuntua tutulta ja turvalliselta? Täytyykö asioiden tuntua tutulta ja turvalliselta?