Ensimmäinen päivä
Viimeisellä lennolla juttelin lomamatkalla olevan australialaisen miehen kanssa. Hän olisi halunnut matkustaa yhteisellä taksilla Phuket towniin, jossa olin sopinut tapaavani poikaystäväni samana iltana. Itse olin ajatellut matkustaa bussilla, joka on alle viidesosan taksin hinnasta. Kun kadotin uuden tuttavuuteni matkalaukkuja hakiessani, en jäänyt kovin pitkäksi aikaa etsimään häntä, vaan etsin omin päin bussiaseman. Itsenäisyys tuntui niin hauskalta, etten malttanut heti luopua siitä satunnaisen tuttavuuden takia!
Bussimatkan aikana vuorokauden pituinen matkustaminen alkoi tuntua kropassa ja vaikka olisin halunnut katsella maisemia, nukahtelin pystyyn ja aloin nähdä unia aina sillä sekunnilla kun silmät valahtivat kiinni. Perillä Phuket townissa etsin meille hostellin ja yritin pysytellä hereillä poikaystävää odotellessa. Kahdet pienet päiväunet oli pakko ottaa, en voinut mitään! Jaksoin kierrellä myös kaupunkia ja söin kahdessa erinomaisessa katukeittiössä, jotka näyttivät hyvin epäilyttäviltä, mutta ruoka oli halpaa ja herkullista! Phuket townissa ei tuntunut olevan paljon turisteja, näin vain muutaman koko päivän aikana. Kaupunki oli rähjäinen ja haiseva, mutta talot aika hauskoja.
Tajusin yhtäkkiä, että vaikka olen menossa harjoitteluun englanninkieliseen päiväkotiin, minun on pakko oppia myös hieman thaita. Vieraan kielen opettelu tuntui Suomessa niin suurelta asialta, että en edes ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin. Kolme ja puoli kuukautta on kuitenkin niin pitkä aika, että kyllä siinä perusasioita täytyy edes yrittää oppia. Ostin siis kirjakaupasta paikallisen englanninkielen opettajan kirjoittaman pienen oppikirjan. Minun piti muuten tarkistaa noin kolmekymmentä kertaa kirjastani, ennen kuin opin sanomaan edes kiitos!
Löydettiin poikaystävän kanssa toisemme ja matkattiin heti seuraavana päivänä kokoamaan itseämme matkarasituksesta johonkin miellyttävämpään kaupunkiin. Meri oli ihana, mutta kulttuurishokki iski paljon kovempaa kuin olin kuvitellutkaan. Mutta se on toinen tarina.