Lepää rauhassa, Hämis.
En tiedä olenko kirjoittanut mun rappukäytävän hämähäkistä. Ensikohtaamisemme tapahtui noin kuukausi sitten eräänä tavallisena arkiaamuna. Olin juuri lähdössä töihin, kun näin noin kämmenen kokoisen hämähäkin keittiön lattialla. Naapureita ollenkaan huomioimatta saatoin kirkaista aika lujaa ja hämis juoksi piiloon mun kenkään. Siedän mitä tahansa muita otuksia, mutta hämähäkkejä (etenkin isoja sellaisia) pelkään jostain järjettömästä syystä järjettömän paljon. Se oli sellainen ruskea, pitkä- ja paksukoipinen, karvaton otus. Vartalo puolikkaan peukaloni kokoinen ja näin sen leukajalatkin selvästi. Aivan kamalassa paniikissa avasin siis oveni ja sain jotenkin hätyytettyä hämiksen rappukäytävään. Siellä se hiippaili pari päivää ja sydän hakaten kuljin sisään ja ulos ja tukin ovenraot visusti pyyhkeellä. Kotonakin oli vähän epämiellyttävä olo, kun en tiennyt mistä raosta hämis oli alun perin tullut… Ja säikähtelin kaikkia narahduksia ja hipaisuja, yksi yö heräsin hirveään sydämen tykytykseen kun lakanani vetoketju oli koskettanut vatsaani ja luulin sen olevan hämähäkki. (Nytkin tätä kirjoittaessa on sellainen taistele tai pakene -reaktio päällä. Säikähdin hulluna kun näin silmäkulmastani kaverigekon vilistävän seinällä.)
Kun hämistä ei viikkoon näkynyt, aloin jo vähän rauhoittua ja luulin, että se oli lähtenyt. Mutta juuri kun aloin kulkea rauhallisesti rappusissa, katsomatta koko ajan nurkkiin, seiniin, kattoon, minne vain, mistä se voisi hypätä mun niskaan, se tuli takaisin. Kerroin asiasta vuokraisännän vaimolle, joka siivoaa välillä naapureiden asuntoja, ja yksi ilta kuulin älytöntä kalistelua alakerrasta. Oletan, että siellä hätyytettiin hämistä pois, sillä buddhalaisten sääntö olla tappamatta muita elollisia, taitaa koskea jopa noita inhottavia otuksia. Mulla on muuten siis joku hurja pelko myös siitä, että jos puhun hämiksestä pahaa, se tulee vihaiseksi ja haluaa kostaa. Suurella psyykkisellä työllä sain itseni ajattelemaan, että se ei ehkä lähtökohtaisesti halua tahallaan vahingoittaa mua. Ja oikeasti yritän kunnioittaa kaikkia elollisia olentoja, myös niitä, jotka ällöttävät mua.
Kun viime viikon lopulla näin hämähäkin taas alakerrassa, suihkutin uudella hyönteismyrkylläni oveni ympäristön oikein huolella. Sitten hipsin rappusiin ja spreijasin myös kerrokseni lattiaan, seiniin ja kattoon rinkulan myrkkyä, ettei hämis pääsisi koko kerrokseen. Sitten meninkin alas ja kun hämis oli ihan paikoillaan, keräsin kaiken rohkeuteni ja suihkutin myrkkyä sitä päin. Siitähän se sekosi! Hämis alkoi juosta hirveetä vauhtia seiniä ja kattoa pitkin, ja mä melkein yhtä nopeasti, sisäisesti kirkuen omaan kotiini lukittujen ja tukittujen ovien taakse. No nyt se ainakin haluaa kostaa!
Vaan seuraavana iltana löysin hämiksen kuolleena alakerran lattialta. Se oli hämähäkkien tapaan kapaloinut itsensä omiin jalkoihinsa ja oli aika surullinen näky siinä lattialla maatessaan. Tuntui vähän pahalta. Sori hämis, yritin kaikkeni, mutta olit liian iso ja pelottava.