Matkalla Thaimaassa: Coral Island
Viime keskiviikkona Thaimaassa vietettiin vapaapäivää (katsoin kyllä wikipediasta syyn, mutta ei siitä jäänyt mitään päähän) ja koska menen Suomen tapojeni vastaisesti täällä joka ilta aivan liian myöhään nukkumaan, oli ihana nukkua pitkään ja heräillä rauhassa. Oltiin työkavereiden kanssa sovittu menevämme yhdessä rannalle ja odotin aika iloisena ensimmäistä vapaa-ajan hengailua heidän kanssaan. Klo 12:10, 20 minuuttia ennen tapaamistamme sain kuitenkin viestin, etteivät he olekaan lähdössä minnekään. Olin tosi pettynyt, varsinkin kun olin suunnitellut etukäteen koko päivän snorklausretkeä ennen kuin kuulin yhteisistä suunnitelmista, mutta nyt oli myöhäistä varata sellaista. Pakkasin kuitenkin snorklauskamat mukaan ja hurautin Chalongin rantaan jos ehtisin jonnekin päiväretkelle.
Koska en ollut ehtinyt etukäteen varautua, kävelin vain sattumanvaraisesti yhteen matkatoimistoon, Nikorn marineen, kysymään lähtisikö heiltä vielä veneitä lähisaarille. Päivän viimeinen vene oli kuulemma lähdössä 15 minuutin päästä eli minulla ei ollut aikaa pohtia asiaa, vertailla hintoja enkä saanut alennustakaan vaan maksoin 1000thb (noin 25e), joka oli kyllä mielestäni älytön hinta 15 minuuttia kestävästä edestakaisesta matkasta. Veneen piti siis lähteä Chalongista klo 13:00 ja Coral Islandilta takaisin klo 16:00. Ajattelin kuitenkin haluavani mielummin kalliin ja lyhyen matkan kuin jumittaa jollain tutulla uima-altaalla.
Olin todella pettynyt, kun sainkin odottaa muita matkustajia ja vene lähti liikkeelle 45 minuuttia myöhässä! Kolmesta tunnista se on jo huomattavan iso osa. Koko matkan ajan suunnittelen, miten pyydän hyvitystä asiasta, ja kiukuttaa edelleen se, miten en saanut sellaista! Palatessamme saarelta marssin suoraan matkatoimistoon ja thaimaalaisten tapojen mukaisesti hymyilin kauniisti ja kerroin kuinka mukava matka oli ollut, mutta olin vähän pettynyt myöhästymiseen. Myöhästymistä perusteltiin muita matkustajia kohdanneella bussionnettomuudella (jota en kyllä yhtään ihmettele, täällä näkee jatkuvasti liikenteessä itsensä loukanneita ihmisiä!) ja olin tietenkin todella ymmärtäväinen, mutta kerroin silti vähän napakammin maksaneeni kolmesta tunnista. Hymyillen ja kohteliaasti väännettiin asiasta virkailjan kanssa ja lopulta ainoa, missä hän tuli vastaan oli, että saan alennusta seuraavasta matkastani. Ottaa niin paljon päähän. Arvasin jo Suomessa, että tulen menettämään hermoni siitä, kun hermoja ei saa missään nimessä menettää toisten kanssa asioidessa…
Myös Koh Haena tunnettu Coral Island on luonnonkaunis, mutta turistien täyttämä saari. Rannalta järjestetään mm. vedenalaista kävelyä ja sukelluskokeiluja ja vedessä on niin paljon veneiden vetämiä varjoliitelijöitä, että snorklaamiselle on varattu vain kaksi karsinaa. Eikä siellä juuri snorklatukaan. Japanilaiset lilluivat tuttuun tapaan isoina ryppäinä pelastusliivit päällään rantavedessä, ja venäläiset olivat kiukkuisia, kun kukaan ei osannut neuvoa venäjäksi mistä saa ilmaisia virvokkeita. Jos meno oli jo lokakuussa tällainen, en halua nähdä saarta high seasonilla joulukuussa!
Olisin kuitenkin mielelläni loikoillut hienolla valkoisella hiekalla, ananasjuoma kädessäni paljon pidempään. Olisin myös voinut mennä uudestaan tutkimaan puolikuolleita koralleja, jotka houkuttelivat upean värikkäitä kaloja nakertelmaan niin, että veden hiljaisen maailman täytti jatkuva rapina. Näin myös jonkun hauskan ankeriaan oloisesti kiemurtelevan, mutta pitkänokkaisen otuksen. Turistien hälinä ei kuulunut veden alle. Antakoon niiden hillua rauhassa rannalla, mun maailma oli veden alla.