Phi Phin uimaranta Ao Loh Dalum on pitkä, todella hitaasti syvenevä ja sitä ympäröivien kallioiden takia lähes aalloton. Saimme kahlata monia kymmeniä metrejä päästäksemme uimaan. Vaikka ranta ei ollut varsinaisesti snorklaukseen tarkoitettu, syvemmällä saimme katsella maskin läpi värittömiä, mutta hauskoja pikkukaloja kuolleiden korallien joukosta. Koralleissa piili myös valtavia merisiilejä! Meidän uiskennellessamme laskuvesi oli madaltanut vedenpintaa niin paljon, että oli todella vaikeaa uida tarpeeksi pinnalla rantaa kohti koskematta merisiilien piikkejä. Veden madaltuessa ja merisiilien piikkien ollessa ehkä vain kymmenen sentin päässä mahastani olin aivan kauhuissani! Nousuveden aikaan reitti olisi varmaan ollut helpompi.

Rantaa reunusti monta ravintolaa, jossa pystyi istuskelemaan, syömään ja juomaan maisemasta nauttien. Aurinkotuoleja varjoineen sai vuokrata 200 thb päivähintaan. Auringon laskettua turkoosi laguuni muuttui täysin! Ravintolat kilpailivat asiakkaista valtavaan ääneen jyskyttävällä musiikilla, värikkäillä valoilla ja erilaisilla tulinäytöksillä. Muutamassa paikassa asiakkaat pääsivät kokeilemaan tulirenkaan läpi hyppimistä tai palavan köyden ali limboamista. Emme jaksaneet itse innostua illanvietosta rannalla, mutta pieni palanen tunnelmaa oli kyllä vaikuttava kokemus.

Samanlainen bilemeininki jatkui koko kylässä, baareja löytyi moneen lähtöön ja kojuissa myytiin erilaisin drinkkiaineksin täytettyjä ämpäreitä, joita saarta kansoittavat parikymppiset turistit kantoivat mukanaan.

Suosikkikokemukseni Phi Phillä oli thaihieronta! Uskaltauduimme parantamaan huonosti nukuttujen öiden aiheuttamia särkyjä yhteen monista hierontapaikoista. 250 thb (noin kuusi euroa!) olisi saanut tunnin hieronnan, me uskaltauduimme vain puoleksi tunniksi. Hierontapaikat olivat pieniä tiloja, joissa oli useampi verhoin eroteltu patja vierekkäin rivissä. Hierojamme olivat erittäin ystävällisiä, mutta riuskaotteisia nuoria naisia, jotka vääntelivät meitä aivan tolkuttoman kummallisiin asentoihin! Selkäni, niskani, sormeni, varpaani ja vaikka mitkä rusahtelivat ja poksahtelivat pelottavasti, mutta ”hieronnan” jälkeen minulla oli erittäin energinen olo. Ja kikatutti kamalasti!

Yhtenä iltapäivänä kävimme päiväretkellä viereisen pikkusaaren, asuttamattoman Phi Phi Leyn, ympärillä. 400 bahtilla saimme 4,5 tunnin retken, johon kuului pieni eväsboksi ja halukkaille snorklausvälineet. Meitä oli noin viisitoista henkeä ja matkustimme pitkähäntäveneellä ensin kuuluisaan Maya bayhin, jossa the Beach -leffa on kuvattu! (Elokuvaa muuten näytetään säännöllisesti erään Phi Phi Donin satamaravintolan projektorilla…) Laguunin vesi oli uskomattoman vaaleaa ja kaunista! Ikävä yllätys oli, että jouduimme maksamaan 100 thb maksun luonnonsuojelualueelle pääsystä. Kannatan kyllä luonnonsuojelumaksuja, mutta siitä olisi mielestäni pitänyt ilmoittaa etukäteen. Nyt osalla matkustajista ei ollut rahaa mukanaan, ja he joutuivat lainaamaan toisiltaan. Kuljettajamme mukaan laguuni ei ollut tarkoitettu snorklaamiseen, mutta samettisen hiekan tai vehreän luonnonpuiston sijaan huomasimme poikaystävämme kanssa erään kallioiden eristämän pikkurannan, jonne oli tietenkin pakko päästä. Koko tunnin pituinen pysähtymisemme menikin sinne ja takaisin uiskentelemiseen koralleja, rapuja ja merimakkaroita jännityksellä varoen.

Toinen pysähdyksemme oli eräässä syvemmässä, kirkasvetisessä laguunissa, jossa uiskenteli paljon värikkäitä ja hauskoja kaloja. Olisin mieluummin snorklaillut siellä paljon pidempään. Kolmas pysähdys oli matalavetisessä laguunissa, jossa muut pysyivät veneessään tai joivat olutta rantavedessä lilluen, mutta me laitoimme poikaystäväni kanssa taas maskin ja räpylät päälle ja yritimme etsiä hiekan seasta vaaleita, mutta hauskoja pikkukaloja. Kolmannen pysähdyksen jälkeen palasimme saaren toista reunaa ja tarkoituksemme oli pysähtyä niin kutsutulla monkey beachilla, joka oli pieni ranta Phi Phi Donin kallioiden välissä. Rannalla ei kuitenkaan näkynyt apinoita, ja kuski antoi meidän päättää haluammeko mennä silti rannalle vai viekö hän meidät katsomaan auringonlaskua. Auringonlasku vei voiton ja istuimme toimettomana veneessä kahden saaren välissä 45 minuuttia. Muutamat meistä hyppäsivät mereen, mutta yllättävän kova virtaus sekä ajatus siitä, etten ollut koskaan uinut niin syvällä, sai minut nousemaan pian takaisin. Juuri kun aurinko oli saavuttamassa horisonttia ja värit syventymässä, kuski painoi kaasun päälle ja ajoi meidät takaisin rantaan. Moni matkustaja naureskeli keskenään viimeisen tunnin olleen täysin turha. Itse olisin paljon mieluummin viettänyt aikani snorklaten. Kuulin myös, että Maya bayn lähistöllä olisikin ollut joku todella upea snorklauspaikka, vaikka oppaamme väitti muuta! Jos nyt saisin valita, olisin vuokrannut yksityisen pitkähäntäveneen päivän ajaksi kuljettamaan minua juuri niihin paikkoihin, joihin olisin toivonut.

Viimeisenä päivänämme Phi Phillä kävelimme reilun puolen tunnin hiostavan ja seikkailullisen reitin Long beachille. Näimme matkan varrella hienoja maisemia, jotka olivat joka hikipisaran arvoisia. Long beachin hiekka oli vitivalkoista ja pitkän kävelyn jälkeen oli ihanaa lepuuttaa hetki aurinkotuolissa ananasjuoman kanssa ennen aaltoihin kahlaamista. Snorklailimme Long beachin kauemmalla laidalla olevalla Shark Pointilla, jonka korallit olivat värittömiä, mutta kalat edelleen kiinnostavia. Suurimmat vähintään pääni kokoisia. Merisiileistäkään ei ollut pelkoa vedenpinnan ollessa tarpeeksi korkealla. Ihmiselle vaarattomia haita emme valitettavasti nähneet, mutta monet barracuda-kalat lipuivat lähes huomaamattomina pinnan tuntumassa. Söimme hyvin kalliin hotellin ravintolassa ja päivän uuvuttamina tilasimme 100 thb pitkähäntäveneen takaisin.