Arkea Phuketissa
Täällä on tunteet heitelleet laidasta laitaan. Yleensä niiden surkeimpien hetkien jälkeen tulevat ne parhaat, ja päinvastoin. Harjoittelussa pääsen muutaman viikon kuluttua vakituiseen ryhmääni, joka opettaja eli ohjaajani on mukava, kokenut ja todella innoissaan ehdotuksestani tehdä draamaa lasten kanssa. Muuten olen kyllä harjoittelupaikassani todella ärsyyntynyt ja hammasta purren ja mielessäni manaillen olen toivottavasti onnistunut näyttämään iloiselta. Oma turhautuminen meinaa helposti heijastua lapsiin ja sitä en todellakaan halua! Skypepuhelu tutor-opettajani kanssa oli pelastus, ja sain siitä rohkeutta pyytää ensi viikolla harjoittelusta oikeutetusti lyhyempiä työpäiviä sekä mahdollisuutta käydä tutustumassa toisiinkin päiväkoteihin.
Työmatkan varrella
Löysin täältä Chalongista muita suomalaisia harjoittelijoita, joiden siivellä olen päässyt laajentamaan vähän reviiriäni reissaamalla mukana Katalle, isolle buddhalle, Patongin yöelämään sekä vaate- ja ruokakojujen sokkeloihin Night marketiin. Tekee tosi hyvää saada seuraa ja olla pois kotoa, tosin huomaan kaipaavani myös reilusti omaakin aikaa. Katalla olen käynyt pari kertaa surf housella harjoittelemassa surffaamista aaltokoneessa. Olen siinä tosi huono, mutta se on silti hauskaa!
Isolla Buddhalla
Night marketilta tuoresipsejä
Sain myös vuokramopon, jota olen yrittänyt opetella ajamaan. Heti ensimmäistä kertaa mopoa käynnistäessäni arvioin väärin kaasun voimakkuuden ja hurjassa parin sekunnin hetkessä hyppäsin pois mopon kyydistä, joka rysähti täysillä kotitaloni porttia päin! Portti sekä minä saimme pari ikävää naarmua, mutta uskalsin hetken kuluttua takaisin kyytiin ja olen ajellut rauhallisella asuinalueellani. Liikenteeseen aion mennä vasta, kun olen aivan varma hallitsevani laitteen täysin. Kävin tietysti heti kertomassa asiasta vuokraisännälle. Hän oli ymmärtäväinen, mutta joudun maksamaan portin korjauksesta jotain. Toivottavasti vakuutus kattaa! Mopojahan ei siis tietenkään täällä vakuuteta mitenkään eli parempi olla kolaroimatta sen kumemmin…
Ai niin ja hämähäkki! Perjantaina keittiöni lattialla hengaili kämmeneni kokoinen, iljettävä hämis. Pelkään hämähäkkejä muutenkin ihan hulluna (niin hurjan näköisiä, niin nopeita, voivat olla missä vain ja vaikka hyökätä katosta niskaan) ja tämän yksilön nähdessäni luulin kuolevani säikähdykseen. Sain jotenkin mystisesti hätistettyä sen rappukäytävään, jossa se majaili seuraavan vuorokauden. Nyt en tiedä missä se on, ja se on ehkä vieläkin epämiellyttävämpää. Tilkitsin oveni pyyhkellä ja odotan huomista, kun vuokraisännän tilaama myrkyttäjä tulee tänne. Se hämis oli vain niin iso, etten enää osaa ajatella sitä hyönteisenä. En mä voisi tappaa mitään niin isoa. Olen tehnyt valtavasti mielikuvatyöskentelyä ja päässyt siihen asti, että en enää ajattele hämähäkin olevan välttämättä suoranaisesti pahantahtoinen. Uskallan myös joten kuten liikkua kodistani ulos, joka on jo voitto. Onneksi en pelkää tuhatjalkaisia, käärmeitä, rottia, torakoita enkä gekkoja, joita kaikkia liikkuu täällä lähellä. Gekkoja vilahtelee välillä kotonakin, mutta ne on vaan mun kavereita!
Phuketissa on vietetty tällä viikolla vuotuisia Vegetarian festivaaleja, johon osallistuvat miehet, naiset ja lapset kieltäytyvät lihasta ja puhidstautuvat monin muin tavoin fyysisesti ja psyykkisesti. Festivaaleihin kuuluu kulkueita, joissa valkoisiin pukeutuneet osallistujat kävelevät ja soittavat musiikkia ja jotkut ovat päässet puhdistautumisessaan niin pitkälle, etteivät enää tunne kipua ja ovat lävistäneet kasvonsa erilaisin terävin esinein. En nähnyt itse päätapahtumaa Phuket townissa, mutta työpäiväni päätteeksi näin Chalongin läpi kulkevia ihmisiä, joista muun muassa yksi oli lävistänyt suunsa kahella valtavalla sapelilla! Kulkessa kulki myös eräs vanha nainen, jolle tein muita seuraten wain (perinteinen, kämmenet yhdessä tehtävä tervehdys) ja sain häneltä vaaleanpunaisen, ranteeseen sidottavan nauhan, joka symbolista merkitystä en tosin tiedä. Näin myös miehiä, jotka kantoivat välissään pieniä alttareita. Niissä oli pienen patsaan lisäksi räjähteitä ja jokin kuumentava esine, jonka takia alttareista vähän väliä purskahteli pieniä räjähdyksiä. Kantajilla on kuulemma festivaalien jälkeen paljon palovammoja vartaloissaan.
Hyvää, mutta rasvaista katuruokaa vegefestareilta
Harmi, kun en saanut kuvia lävistyksistä. Yläkerran naapuri pyysi minua mukaansa festivaalien päätapahtumaan tänään, mutta harmi kyllä en ollut silloin kotona enkä ehtinyt mukaan! Ehkä ihan hyvä, saattaa olla että olisi voinut tulla vähän huono olo…
Kaikenlaista tänne kuuluu siis. Ensi viikolla ajattelin ottaa taas vähän rauhallisemmin. Toivon, että sateet ovat nyt vähän jo väistymässä ja saan nautiskella alakerrasta vapautuneella uima-altaalla.
