Kun päättyneen vuoden saattoi summata sanoihin uuvuttava ja uneton, oli suorastaan helpottavaa aloittaa uusi. Täytyy kuitenkin myöntää, että paskallakin vuodella on puolensa. Se panee selkä seinää vasten miettimään, millä on merkitystä. Puoli vuotta pähkäiltyäni totesin, että minua motivoivat kaikenlainen kohtuullisuus, merkitykselliset työtehtävät sekä riittävä aika perheelle ja ystäville. Keskimmäinen toteutui mutta ei mahdollistanut kunnolla […]

Kannoin eilen luokkaan suklaata, salmiakkia ja Suomi 100 -teeman. Puhuimme Suomesta, suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Lopuksi annoin opiskelijoille tussit ja tehtävän: kirjoittakaa paperille sata suomalaista juttua. Sellaisia, jotka tänne muualta tulleiden silmin tekevät Suomesta Suomen. Hyviä, huonoja ja hassuja. Iloisia, outoja ja epämiellyttäviä. Suuria, pieniä ja surkuhupaisia. Opiskelijani olivat ensin järkyttyneitä: ”Sata?!!! Emme pääse tänään […]

Tittamari Marttisen Perhosvaikutus on kuin villasukka, kuppi teetä tai kulaus glühweiniä. Se on kokoelma lyhyitä kirjoituksia hetkistä ja heittäytymisestä. Sitä teki samaan aikaan mieli ahmia ja annostella. Se synnytti halun mennä metsään, Lappiin ja Ranskaan. Ottaa käteen kudin, aloittaa kuorolaulu ja kutsua ystävät syömään. Minulle kirjan kaksi lyhyttä kappaletta herättivät myös ikävän Romaniaan: Cluj-Napoca oli […]

Hyppäsin perjantaina kepein mielin junaan. Tavoitteena oli pitää samanlainen irti arjesta -viikonloppu kuin vuosi sitten elokuussa. Jo menomatkalla matkaan tuli kuitenkin mutkia. Juna pysähtyi odottamatta pitkäksi aikaa, mutta tietoja pysähdyksen syistä tihkui vain vähän ja ne olivat epäilyttävän epämääräisiä. Ehdin jopa tehdä yhden jälkikäteen mauttomalta tuntuneen Instagram-päivityksen seisahdukseen liittyen. Kolmen vartin odottelun jälkeen vaihdoin sitten […]

Elokuusta on tullut lempikuukauteni. Rakastan valoisan kesän jälkeen hämärtyviä iltoja. Pimeyttä, joka tekee pitkästä aikaa selkeän eron yön ja päivän välille mutta ei vielä laskeudu liian aikaisin ja raukeaa aamuisin tarpeeksi varhain.  Rakastan viileitä aamuja, jotka enteilevät lämmintä päivää. Kesän parhaat kelit tuntuvat viime vuosina olleen juuri elokuussa. Vilpoisat aamut ja lauhkeat päivät mahdollistavat sen, […]

Kahden viimeisimmän postauksen perusteella voisi luulla, että tämä on matkablogi. Ei tämä ole. Tämä on vain ruuhkavuosissa painivan ihmisen elämänmatkablogi, joka näyttää tilastojen mukaan päivittyvän keskimäärin kerran kuukaudessa. Tämänkaltaisissa pienissä otoksissa tilastot vääristyvät helposti jo yksittäisistä poikkeamista, tässä tapauksessa esimerkiksi kahdesta kahden kuukauden sisälle sattuneesta matkasta. Pahoittelen vääristymää ja pyrin jatkossa raportoimaan elämästäni… hetkinen… tilastollisesti luotettavammmin?  […]

Terveisiä Trogirista, Kroatiasta! Trogir on pieni, vanha ja sympaattinen satamakaupunki Adrianmeren aaltojen keskellä. Vanha kaupunki sijaitsee muurien ympäröimänä saarella, ja sen lisäksi asutusta on viereisellä Čiovon saarella sekä mantereen puolella. Vanhan kaupungin historiallinen osa on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon, ja paikallinen kuljettajamme kertoi, että tästä syystä se myös säilyi koskemattomana Kroatian sodan aikana. Trogirin kaupungissa on asukkaita […]

  Vietin pääsiäisen Ateenassa lapsuudenystävieni kanssa. Kolme meistä matkusti kohteeseen aamupakkasen puremina Suomesta, yksi Kreikan keväästä Lerokselta. Sen Leroksen ulkosuomalaisen olen tuntenut vaippavaiheesta saakka, olimme silloin naapureita. Kahteen muuhun olen tutustunut yhdentoista ikäisenä, kun koulupiirien rajoja vedettiin uudestaan ja jouduimme vaihtamaan opinahjoa. Vitos-kutosella meistä kasvoi nelikko, joka on pitänyt yhteyttä näihin päiviin saakka. Välillä enemmän, […]

Viime viikolla tapahtui henkilökohtaisella rintamalla jotakin pysäyttävää. Siihen on palattava myöhemmin, mutta sen herkistämänä heräsin tänään uuteen viikkoon. Kello soi normaalisti, aamu oli harmaa. Huhtikuu on jo pitkällä, mutta täällä idässä lunta on vielä kinoksittain. Voisi vaikka käydä hiihtämässä. Lämpömittari näytti plus neljää. Lämmin teoriassa, kylmä käytännössä. Ilma on sakeanaan sellaista luuytimiä hamuilevaa kosteutta. Kaivoin […]

Lasten kanssa on ollut viime aikoina ihanaa ja ihmeellisen helppoa. Toisen tilaa kuvailtiin päiväkodissa tyytyväiseksi vaiheeksi, ja voin epäröimättä laajentaa sen koskemaan molempia. Tänä keväänä molemmilla vain tuntuu olevan kaikki mallillaan. Kun vielä tajusin molempien kasvaneen varkain isoiksi ja omatoimisiksi, olen ollut vähän ihmeissäni. Koska en enää ole vain hengissä pitäjä, olen alkanut vakavissani (hah!) […]