Hetkiä joista ei hohto häviä

Eräs Facebook-tuttavuuteni päivitti jokunen viikko sitten seinälleen hetkiä, joista ei hohto häviä. Kävin ensin moneen otteeseen listaamassa omia hetkiäni hänen seinälleen. En osannut lopettaa. Lopulta pakotin itseni lopettamaan ja päätin jatkaa täällä. Kas näin! Ainakaan näistä hetkistä ei hohto häviä:

Ensimmäinen haukku uunilämpimästä korvapuustista.

Lapsen spontaani halaus.

Joulun ensimmäinen hehkuviini.

Puhtaaksi siivottu koti. (Vielä parempaa: jonkun muun yllätyksenä siivoama koti.)

Pitkä liuku vasta-ajetulla hiihtoladulla kevätauringossa.

Kiireetön kuppi kahvia ystävän kanssa.

Elokuvateatterin esiripun aukeaminen ja valojen himmeneminen.

Ensimmäinen lenkki uusilla lenkkareilla.

Lempikirjailijan uusimman teoksen aloittaminen.

Kirjeen löytäminen postilaatikosta. 

Lentokoneen nousu.

Keinukarusellikyyti.

Kampaajakäynti.

Lapsen uusi merkittävä taito.

Mäntysuovalle tuoksuva puhdas matto paljaiden varpaiden alla.

Kainalo, johon kaivautua.

Hammaslääkärin ehdotus pidentää tarkastuväliä kolmeen (!!!) vuoteen.

Tieto siitä, että työsuhde jatkuu.

Kevään ensimmäinen linnunlaulu.

Syvällinen keskustelu lapsen kanssa illalla sängyssä kesken nukutuspuuhien.

Tiukka halaus keskellä suurinta surua. Tai iloa.

Odottamaton kehu tai kohteliaisuus.

Ensimmäisen lämpimän kesäillan kupliva kepeys.

Oivallus siitä, että on juuri tällä hetkellä onnellinen ilman mitään erityistä syytä.

Viimeiseen on hyvä lopettaa, vaikka vieläkin tuntuu siltä, ettei tässä ole kaikki.

Millainen on sinun listasi?