Ottaa oma aikansa

On launtai. Kello on 17.19. Istun hiljaisessa baarissa. Lasissa on 16 senttiä punaviiniä. Katselen ulos ikkunasta, selaan Instagramia, luen lempiblogejani. Kuuntelen musiikkia. Kirjoitan.

Olen onnellinen ja ihmeissäni. Kuinka en ole tajunnut tätä aikaisemmin? Tätä paikkaa, johon paeta. Tätä paikkaa, jossa ottaa oma aikansa?

Tässä hetkessä on kaikki, mitä niin kipeästi nykyisin kaipaan: olen irti omasta elämästäni, mutta keskellä muuta elämää ja kaupunkikulttuuria. Juon viiniä. (Punaista, tietenkin. En tiedä, mistä se johtuu, mutta valkoviini ei tuota minulle samanlaista hyvänolontunnetta kuin punaviini.)

Minulla on jo kuukausia ollut hirvittävä kaipuu olla yksin. Se on sellaista kokonaisvaltaista kaipuuta, joka tuntuu koko kehossa ja tekee melkein sairaaksi. Sen tyydyttämiseksi ei riitä ilta yksin kotona. Se ei oikeastaan ole vain yksinolon kaipuuta vaan siihen liittyy myös kaukokaipuu. Se tunne, että on täydellisesti poissa omasta arjestaan.

Minä tarvitsen tämän näkymän, joka on muu kuin oma pihani. Minä tarvitsen tämän taustamusiikin, jonka joku muu on valinnut. Minä tarvitsen nämä ihmiset, joita en tunne, mutta joita voin salaa katsella. Joiden maailmoja voin miettiä, joiden suhteita voin tulkita.

Tämähän on täydellistä! Minun ei tarvitse uhrata yhteistä matkakassaa tai yhteistä perheaikaa paetakseni yksin maailmalle.  Voin vain ottaa yhden varhaisen lauantai-illan ja kadota kotikaupunkiini.

Tämä on kaikkinensa kerrassaan tavatonta, sillä en ole tehnyt tällaista vuosikausiin. Tai jos nyt ihan perusteellisesti ajatellaan, en ole tehnyt tällaista koskaan! Nykyisin lauantai-illat on varattu perheelle tai vieraille. Ennen lapsia lauantai-illat oli varattu parisuhteelle tai illanvietoille ystävien kanssa.

Jestas! En ole koskaan tehnyt mitään tällaista! Istunut yksin viinillä lauantai-iltapäivänä. 

Uskomatonta.

Tämä on ihanaa!

Seuraavalla kerralla varaan tähän kaksi tuntia. Vähintään. Nyt olen vain tohkeissani ja lähden sinne, minkä vuoksi olen tänne alun perin tullut: illalliselle ja elokuviin ystävien kanssa. 

Olipa onnenkantamoinen, että minulla sattui olemaan liikaa aikaa.

Voiko tämä oikeasti olla näin yksinkertaista?