Pari päivää Pärnussa

Vietimme kesälomalla kolme yötä Pärnussa, Viron virallisessa kesäpääkaupungissa.

Virolla on ihan erityinen paikka sydämessäni. Se jaksaa viehättää minua aina. Se on kuin lapsuudenystävä, josta on ollut kauan erossa mutta joka taas tavatessa tuntuu tutulta. Ja viron kieli saa minut aina hyvälle tuulelle. Siinä on ihana nuotti ja kotoisa sanasto. On lohdullista, että tällä pallolla on edes yksi kieli, josta voi tuntea saavansa tolkkua, vaikkei ole sitä yhtä epäkäytännöllistä suomen ja viron erityispiirteiden vertailuun keskittyvää kurssia enempää opiskellut.  

Pärnua tekee mieli kuvailla sanoilla söpö ja sympaattinen. Kaupunki on pieni mutta kesäisin vilkas. Kaikki on kävely- tai vähintään pyöräilymatkan päässä. Puutalot ovat herttaisia, puistot vehreitä, tunnelma rento. Ja se ranta, josta Pärnu tunnetaan ‑ se on hyvä. Hiekka on hienoa ja valkoista, ja uimaranta on lapsiperheelle ihanteellinen, sillä matalaa riittää loputtomiin. 

Minulla ei ole Pärnusta erityisiä kokemuksia. Meitä oli matkassa kolme sukupolvea: vanhempani, minä ja veljeni puolisoinemme, yksi teini ja kaksi pikkulasta. Matkan tärkeimpänä tavoitteena oli viettää aikaa seurueessa, joka kokoontuu liian harvoin, ja juhlia siinä sivussa yhdet seitsemänkymppiset. Pärnu sai kunnian toimia kulissina näille kohtaamisille, ja siihen se soveltui erinomaisesti. Pärnuun oli myös hämmästyttävän helppo mennä: laivalla yli Suomenlahden Tallinnaan ja Tallinnasta autolla alle pari tuntia Pärnuun. Me koukkasimme hetken mielijohteesta Haapsalun kautta, sillä meillä oli koko päivä aikaa ennen kuin pääsimme kirjautumaan sisään majapaikkaamme. 

Haapsalukin hurmasi. Joimme siellä aamukahvit ja kävelimme sen jälkeen pitkin viehättävää kylänraittia, kunnes eksyimme eräästä portista sisään linnanmuurin toiselle puolelle. Sieltä löytyi vanhaan vallihautaan rakennettu leikkipuisto, johon lapset ihastuivat. Viihdyimme puistossa reilun tunnin, jonka jälkeen kiristimme lapset tutustumaan laajemmin linna-alueeseen sillä ehdolla, että pysähdymme leikkimään vielä tullessamme takaisin. Linna paljastui 1200-luvulla rakennetuksi piispanlinnaksi. Emme maksaneet itseämme sisään museoon mutta kiipesimme 38-metriseen kellotorniin lähes pystysuoria portaita pitkin. Kiivetessämme en ollut varma, olisiko minun pitänyt olla enemmän huolissani 7-kymppisistä vanhemmistani vai 3- ja 5-vuotiaista lapsistani. Linnavierailun jälkeen pysähdyimme vielä vartiksi leikkipuistoon ja suuntasimme sen jälkeen lounaalle. 

Iltapäivällä hurautimme puolentoista tunnin matkan Pärnuun ja olimme perillä tuntia ennen majapaikkaimme sisäänkirjautumisen alkamista. Olisimme luultavasti päässeet sisään jos silloin, jos olisimme ottaneet yhteyttä majapaikan isäntään. Hän paljastui myöhemmin illalla kohdatessamme mitä ystävällisimmäksi ja kohteliaimmaksi herraksi. Iltapäivällä meillä ei vielä kuitenkaan ollut mitään kiirettä majoittumisen suhteen. Kävimme ensin rauhassa nauttimassa lasilliset läheltä löytämästämme kohvikista.

Tunti kului suunnitelmia tehdässä, jonka jälkeen etukäteen sähköpostitse saamamme ovikoodit kelpasivat ovenpielen koodinlukijalle. Majoituimme aivan ihastuttavaan pieneen huoneistohotelliin nimeltä Roseamarie Apartments. Se oli hiljattain täydellisesti remontoitu vanha puutalo, jonka huoneet olivat hurmaavia. 

Mitä me sitten teimme Pärnussa? Emme mitään erikoista. Olisimme ihan hyvin voineet pysyä kotona.

Onneksi emme pysyneet.

Eikä meillä loppujen lopuksi ollut aikaa kuin kaksi kokonaista päivää. Niiden aikana kävimme rannalla, jossa isäni paljastui ihan viisivuotiaan veroiseksi vesipedoksi ja jossa minä menetin hermoni tuuleen, joka vei kaikki äänet ja irti lähtevän. Lisäksi se hautasi rantaviltin alleen ja tunkeutui jopa kännykän kuorien alle. Mereen se sen sijaan nostatti aallokon, jossa ei voinut uida hihkumatta riemusta.

Eräs meistä kävi bussilla päiväreissulla Riiassa tapaamassa vanhaa opiskelijavaihdon aikaista ystäväänsä, eräs vietti aikaa ostoskeskuksissa ja teki alelöytöjä kesätöissä ansaitsemillaan rahoilla. Muutamat pyöräilivät, minä juoksin aamuisin ja kiipesin leikkipuiston kiipeilytelineisiin iltapäivisin. Etsimme nälkäisinä ja kinastellen lounaspaikkoja, vähän paremmin valmistautuneena illallisravintoloita. Puhuimme ja vaikenimme. Tunnustelimme toistemme tunnetiloja ja ymmärsimme niitä vuoroin oikein, vuoroin väärin. Muistelimme menneitä ja teimme paljastuksia. Ihmettelimme, miten tulevaan pitäisi valmistautua. Vaikka olemme samaa perhettä, opimme luultavasti kaikki toisistamme aika paljon uutta. Paluumatkalla Länsiterminaalissa erotessamme halasimme hämmentyneinä. 

Voisin lähteä Pärnuun koska tahansa uudestaan. Muutenkin tulimme siihen tulokseen, että elämme vaihetta, jolloin reissuja kannattaa selvästi suunnitella lentoja mieluummin auto- ja laivamatkojen päähän. Laivalla on lasten kanssa niin paljon miellyttävämpää kuin lentokoneessa, koska heitä ei tarvitse sitoa aloilleen. Kun matkaan vielä lähtee omalla autolla, on liikkuminenkin käsittämättömän helppoa. Matkatavaroita ei tarvitse raahata käsin eikä niiden pakkaamisen ole pudotuspeliä. Mukaan saa myös sellaista, joka ei lentomatkoilla onnistuisi. Kuten rantakamat viltteineen ja leluineen tai menomatkalla ohimennen ostetun läskipyörän. Niinpä kirjasimmekin seuraaviksi matkahaaveiksemme Gotlannin sekä Billundin Legolandin ja Kööpenhaminan. 

Minä viihdyin Pärnussa, vaikka matkamme ehkä kuulostaakin yksitoikkoiselta. Jos kaipaat tylsältä matkailijalta vinkkejä Pärnuun suosittelen näitä:

1. Majoitu Rosemarie Apartmentsiin.
2. Pakkaa mukaan eväät ja vietä päivä rannalla. Varaa ainakin virolaisia ruisleipätikkuja. Rannalla voi tehdä paljon muutakin kuin uida ja hautautua hiekkaan, sillä rannalla ja rannan tuntumassa on kaikenlaisia aktiviteetteja. Me emme niitä vielä tällä reissulla kaivanneet. 
3. Kävele pitkin poikin pittoreskeja katuja ja varjoisia puistoja.
4. Vuokraa pyörä, se on halpaa. Me vuokrasimme puoleksitoista vuorokaudeksi pyörän ja sen perään kärrin, jossa saimme kuljetettua lapsia, ja maksoimme siitä muistaakseni 24 euroa.
5. Käy kahvilla tai lounaalla Mahedikissa. 
6. Ja syömässä Kohvik Kroonissa. Lopuksi kerro minulle, mitä pidit. Minua harmittaa, etten palannut sinne syömään, vaikka ihastuin paikan tunnelmaan jo silloin, kun ensimmäisenä iltana eksyimme sinne lasillisille odottaessamme pääsyä hotelliin. Joskus olisi vain syytä luottaa siihen, että saattaa ihan sattumalta löytää helmen. Syrjäisen helmen. 
7. Älä suorita lomaa, vain fiilistele. Pärnussa jos missä se on mahdollista.