Vaatekaapin siivouspäivä
Sain nauttia tällä viikolla yhdestä yksinäisestä iltapäivästä, kolmesta kokonaisesta tunnista. Lounasta syödessäni pohdin, mihin tunnit käyttäisin.
Keittäisinkö kupin kahvia ja vetäytyisin leikkimökin riippumattoon kuuntelemaan äänikirjaa?
Järjestelisinkö vaatehuoneen, joka on jo puoli vuotta ollut ärsyttävän sekaisin?
Lähtisinkö lenkille?
Katsoisinko leffan? Minkä?
Leipoisinko? Mitä?
Suunnittelisinko reilun viikon kuluttua koittavaa kesälomareissua?
Nukkuisinko päiväunet?
Polkisinko keskustaan ostamaan sen yhden ihanan kesämekon (kun mulla ei ole juuri mitään kesävaatteita)?
Päädyin siivoamaan vaatehuonetta ja kuuntelemaan äänikirjaa. (Tommi Kinnusen Lopottia, joka on ihan huikea!)
Tyhjensin ensin kaikki hyllyt ja vielä avaamattoman kesävaatelaatikon sängylle ja aloin sitten perata vaatekasoja. Tein kolmenlaisia pinoja: jatkoon, ei jatkoon ja harkintaan.
Pyyhin hyllyjä ja siinä sivussa vaatehuoneen ikkunan karmeja. Mietin, jaksaisinko pestä samalla vaatehuoneen ikkunan. (En jaksanut.)
Suurin osa vaatteista päätyi takaisin hyllyyn, osa sai ylennyksen henkariin.
Kokeilin vaatteita, joita en ole vähään aikaan pitänyt. Peilasin joka puolelta. Huomasin, että raitojeni juurikasvu näyttää takaa päin paljon kamalammalta kuin etupuolelta.
Muistin vaatteista hassuja asioita: Tämän mekon ostin syksyllä 2009 Marimekosta, kun olin lähdössä ulkomaille töihin ja ajattelin, että haluan mukaani jotain suomalaista. Tämä mekko oli päällä pitkänä ja kuumana hellekesänä 2011, kun esikoinen oli vauva ja pääsin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen kampaajalle. Tätä toppia käytin joka päivä kesällä 2008 häämatkalla Italiassa. Tämän ponchon suojissa imetin syksyllä 2012 kaksiviikkoista kuopusta kahvilassa.
Leikkasin eräistä rikkinäisistä farkuista sortsit ja ylijäämälahkeista paikan toisiin farkkuihin. Tunsin suurta tyytyväisyyttä.
Löysin yhden hameen, yhden mekon, yhdet sortsit ja kolme paitaa, joiden olemassaoloa en muistanut. Tunsin suurta häpeää.
Heitin pois kuusi vuotta vanhat bikinit, maalin tahrimat housut, hapristuneen uimalakin sekä joukon sukkia. Tunsin suurta kevennystä.
Laitoin sivuun yhden tunikan ja yhden mekon, jotka aion viedä ompelijalle muokattavaksi. Tunsin suurta kekseliäisyyttä.
Pakkasin kierrätykseen seitsemän vaatekappaletta, joista kolme oli yökkäreitä. Tunsin suurta ihmetystä.
Kuvasin myyntiin kahdeksan vaatekappaletta, joista seitsemän olin ostanut itse kierrätettynä. Tunsin suurta valaistumista.
Ajattelin, että melko kauan ihmisellä saattaa mennä ennen kuin se tajuaa, millaiset vaatteet on itselle hyviä.
Menin terassille ja söin jätskin.
Päätin, etten osta sitä yhtä ihanaa mekkoa.