Fallen for fall
Näin olin kirjoittanut 6.9.2013 ensimmäisen kouluviikon jälkeen:
Syksy on saapunut, kaverit! Huomasin sen tänään pyörätien reunaan kasaantuneista keltaisista lehdistä ja siitä, että ihmiset pistävät takin päälle ’ihan varmuuden vuoksi’, vaikka lämmintä on edelleen 20 astetta. Huoleton kesäinen optimismi on ehkä sittenkin kausittaista ja syksyn saapuessa varovaiset realistit lähtevät liikkeelle; ’No jos nyt kuitenkin laitan takin päälle, kun on kuitenkin syksy ja jos kuitenkin iltapäivän lämmön jälkeen tulee kylmä… Kun on kuitenkin syksy.’
Ja niin ovat koululaiset ja opiskelijatkin lähteneet liikkeelle. Syksy on virallisesti saapunut. Haalarit kilpailevat väriloistokkuudesta puiden kanssa ja me fuksit kilpaillaan siitä, kuka näyttää vähiten eksyneeltä. Koulunaloitus on aina jänskättävää, mutta kivalla tavalla se ainakin tällä kertaa jänskätti, se oli sellaista kutkuttavaa jännitystä, joka tuntui rinnassa kivana pikku innokkuutena ensimmäisen koulupäivän aamuna. Eniten, ihan ehdottomasti eniten, siinä kutkutti se, että syksy oli jo ihan asettunut kaupunkiin. Ja sehän taas tietysti tiesi sitä, että kohta saisi kääriytyä kaulahuiviin ja lapasiin ja sanoa kaverille pakkasen purema nenänpää punaisena, että hui kun on kylmä, vaikka oikeasti on salaa siitä ihan hurjan innoissaan. Koska syksy on ihan paras.
Ensimmäinen viikko yliopistolla [muistattehan, minä humanisti luonnontieteilijöiden joukossa] on ollut hurjan kiva, ja ihmiset vaikuttavat mahtavilta. Puolentoista vuoden tauko opiskelussa näkyy tosin yllättävän vahvasti, sillä koulupäivien jälkeen olen rättipoikki, siis ihan puhki, PPHUUFF!!, ja haluaisin vain lysähtää sohvalle ja jäädä siihen. Mutta en tietenkään voi, kun on niitä kaiken maaliman fuksirientoja – unohtamatta, että sellainenkin vaatii kieltämättä hieman huolenpitoa ja aikaa kuin oma elämä. Kiirettä on siis pitänyt. Mutta niinhän sen olla pitääkin näin kesän loputtua?
Arvaattekos muuten mitä? Kirjoittaessani ulos on tullut pimeä. Pilkkopimeä. Eikä ole edes yö.Niin se vain on, kamut, että syksy on saapunut. No mutta tules tänne, niin rutistan sua vähän, sanon. Tervetuloa kaupunkiin!! Let’s fall for fall.
Ja tänään sitten kirjoitin, että mistä muusta tietää syksyn tulleen? Siitä, että lentsu iskee. Ja ääni lähtee. Eikä se silti haittaa, koska ulkona on kauniin väristä. Tarvitsi vain kurkata ikkunasta ulos piristyäkseen yhtä värikkäästi kuin luontokin. Fallen for fall, ihan täysin!
