Olen maailman surkein keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Jotenkin minulle vain on todella vaikeaa tehdä pelkästään yhtä asiaa kerrallaan.

Kai ajattelen, että olen tehokkaampi, jos samaan aikaan kirjoitan kauppalistaa, järjestelen papereita, mietin tekemättömien koulutehtävien toteutusta, kirjoitan facebookpäivitystä ja heittelen lelua kissalleni. Monet varmasti sortuvat tähän samaan, onhan se ollut meidän naisten ainainen ylpeydenaihe.

Nyt olen kuitenkin kyllästynyt siihen, vaikka tulevassa työssäni siitä voikin olla hyötyä. Miettikää nyt, mitä kaikkea toimittajan täytyy tehdä samanaikaisesti:

Ainakin kirjoittaa muistiinpanoja, kuunnella ihmistä, tarkkailla tämän reaktioita ja tunnetiloja, miettiä näkökulmaa, karsia turhat asiat ja löytää tärkeät.

Okei, ehkä noita kaikkia ei tarvi ihan heti siinä haastattelutilanteessa tehdä, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

Normaalielämässä tästä on kuitenkin vain haittaa, varsinkin jos en vaan pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, vaikka haluaisinkin. Tänä kesänä opettelen siis keskittymään ja keskittämään tekemiseni. Tiedän, että kun tekee montaa asiaa kerrallaan, ei todellakaan säästä aikaa, vaan päinvastoin, koska kaikki tulee tehtyä puolihuolimattomasti.

Olen jo aloittanut. Kun aamulla laitoin kahvinkeitintä päälle, en samaan aikaan mitannut puurohiutaleita tai latonut aamuvitamiinejani pöydälle.

Kun olen rakkaani lähellä, en todellakaan halua miettiä päivän ruoan tekoa tai töitä tai kouluasioita. Tämä on se syy, miksi haluan oppia!

En halua menettää yhtään ihanaa ihmistä sen takia, etten ole läsnä. En halua olla vain tehokas aikaansaaja, vaan rento ja lämmin ihminen, joka kuuntelee ja keskittyy toisten asioihin.

Haluan oppia elämään nyt, enkä jotain sellaista varten, mikä tulee sitten, kun olen saanut kaikki asiat järkestykseen samanaikaisesti. Koska sellaista hetkeä ei koskaan tule.

Nyt kun olen tämän ymmärtänyt, voin alkaa opetella.