Hiljaiseksi vetää

Ilmeisesti tätä nyt sitten haluttiin. Arvokonservatiiveja, keski-ikäisiä miehiä, ”maahanmuuttokriitikkoja” ja kovaa oikeistolaista politiikkaa ajavia ihmisiä tekemään korjausliikkeitä ja panemaan maata kuntoon.

Minua ilahduttavat muun muassa Vihreiden viiden paikan lisäys, Li Anderssonin valtava äänimäärä sekä Anna Kontulan, Nasima Razmyarin ja Sanna Marinin eduskuntaan pääsy.

Mutta.

Miten käy avioliittolain, eläinsuojeluasetuksen, translain, koko ympäristöministeriön, pienituloisten, työttömien, ay-liikkeen, irtisanomissuojan, perustulon, maahanmuuttajien suomen kielen opetuksen ja ylipäänsä maahanmuuttopolitiikan, kehitysyhteistyömäärärahojen, rasismin vastaisen toiminnan yhteiskunnan jokaisella tasolla eduskunnasta kaupan kassajonoon, turkistarhauksen, TTIP-sopimuksen, Natoon liittymisen, opiskelun maksuttomuuden?

Eniten pelottaa ja mietityttää tietysti oma tulevaisuus ja työllistyminen. Mutta välittömästi oman navan ympärillä on huoli ilmapiirin ja ajattelun kovenemisesta erityisesti heikommassa asemassa olevia kohtaan. En halua elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat seisomaan leipäjonoissa, jossa hoitoon ei pääse ajoissa, oppilaat joutuvat olemaan liian isoissa luokissa ja päiväkoti-ikäiset liian suurissa ryhmissä, jossa vanhukset viettävät päivänsä likaisissa vaipoissa tai turvattomina yksin kotona, jossa rasismille ei pistetä nollatoleranssia ja jossa järjestelmä sallii rakenteellisen syrjinnän muita kuin valkoisia heteromiehiä kohtaan.

Olen äärimmäisen pettynyt ja surullinen, mutta tämän kanssa on nyt elettävä.

Mutta ei sitä tarvitse silti kirvestä heittää kaivoon. Ei äänestäminen ole ainoa tapa vaikuttaa asioihin!