Hiljaiseloon on kaksi syytä: muuttohulina ja netittömyys. Jälkimmäinen alkoi ottaa koville viikon jälkeen, toki olin päässyt piipahtamaan sähköpostissa ja Facebookissa muuallakin. Mutta nyt toimii yhteys kotonakin! Tauolla olleet opinnot toivottavasti edistyvät ja muutenkin elämä alkaa hymyillä uudessa mukavassa kodissa.

Edellinen koti ei nimittäin ollut ihan sitä, mitä kutsuisin itselleni ja perheelleni ihanteelliseksi asuintavaksi. Alakerrasta ja tuuletusparvekkeelta levisi erityisesti keittiöön ja lapsen huoneeseen jatkuva ja ajoittain todella voimakas tupakanhaju, joten asuimme koko ajan ikään kuin tuhkakupissa. Lähikaupan liepeillä hengaili enemmän ja vähemmän sekavaa porukkaa eikä oman talon asukkaat jaksaneet välittää ympäristön siisteydestä. Mutta pahin paljastui jonkin aikaa ennen muuttoa: muutamia turkiskuoriaisia ja muita ällötyksiä hiimaili pitkin lattioita. Ne taitavat olla yllättävän yleisiä, vaikkei niistä ainakaan minun kaveripiireissäni juuri puhuta. Ehkä niissä on epäsiisteyden leima, tyyliin se joka ei siivoa saa näitä kutsumattomia vieraita? Eihän se ihan niin ole, mutta ei se siisteys varsinaisesti haittaakaan tee.

Mutta kyllä ällöttää! Olen viimeisen kuukauden ajan pessyt kaikki lakanat, ostanut kannellisia muovilaatikoita, pakannut lakanoita ja vaatteita laatikoihin, käynyt vaatteet läpi melkein suurennuslasin kanssa, heittänyt pois kankaita ja lankoja, pyyhkinyt kaappeja, imuroinut laatikoita ja huonekaluja ja tutkinut suurin piirtein kaikki mitä vain kodissa voi olla. Ja nyt toivon, etteivät kutsumattomat vieraat ole hypänneet mukaamme salamatkustajiksi ja siirtyneet uuteen paikkaan. Sinänsä turkiskuoriaiset ovat ihmiselle täysin vaarattomia, mutta ajatuskin niistä mussuttamassa vaatteita iljettää.

Ihmettelen kyllä, että olemme onnistuneet välttelemään niitä näinkin pitkään, koska ne viihtyvät tavallisesti vanhoissa taloissa ja niissä mekin olemme viihtyneet. Tampereella muuttaessamme keskustan reunalta 80-luvun kerrostalosta 50-luvun kerrostaloon Kalevaan kuulimme, että juuri niissä taloissa oli turkiskuoriaisia, mutta emme nähneet niitä koskaan, vaikka asuimme kahdessa eri asunnossa samassa talossa. Elimme kyllä nyt ajateltuna hyvin huolettomasti: vaatteet olivat vanhoissa kaapeissa ihan sellaisenaan yhdessä villalankojen ja kankaiden kanssa.

Nyt yritän elää jopa vainoharhaisuuteen menevän syynäämisen kanssa. Läpikäymättömät laatikot, joita vielä muutamia ajelehtii erityisesti olohuoneessa, pelottavat ja nyhdän jokaisen epäilyttävän suikeron irti vaatteista tai lakanoista – vain todetakseni että se oli nöyhtää. Mies pitää touhuani huvittavana, mutta minua ei kyllä naurata yhtään. Tänään kävin ostamassa torjuntasuihketta, ihan vain varmuuden vuoksi.