Kuka halusi tällaisen hallituksen?

Opintotuesta leikataan kolmasosa viiden vuoden aikana (ja se kaiketi kompensoidaan lainapainotteisuuden lisäämisellä), päiväkotien ryhmäkokoja uhataan suurentaa lasten ja hoitajien suhdelukua muuttamalla, koulutuksesta leikataan joka tasolla, Helsingin yliopistossa vähennetään 1200 henkilöä, koulujen paljon hehkutetussa digitalisaatiossa otetaan askelia taaksepäin, ja lukutaidon ja matematiikan oppimista tukevan Lukimat-palvelun rahoitus on vaarassa.

Plus kaikki muu.

Tämä on suoraa heikennystä suomalaiseen sivistykseen, koulutukseen ja tasa-arvoiseen mahdollisuuteen edetä yhteiskunnassa riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Tämä on pois lapsilta, nuorilta ja opiskelijoilta ja kaikilta, jotka heidän kanssaan työskentelevät jokaisena (arki)päivänä. Koulutuslupaus on heitetty ikkunasta ulos ja tilalle ajetaan mallia, jossa vain varakkailla (ja heidän lapsillaan) on mahdollisuus opiskella ja saada laadukasta koulutusta.

Kuka halusi tällaisen hallituksen?

Sinä?

Minä en nyt paskaakaan välitä siitä, millä nämä palvelut aiotaan rahoittaa. Minä välitän ainoastaan siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus saada parasta mahdollista opetusta jokaisella tasolla varhaiskasvatuksesta yliopistoon saakka. Että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan ja pyrkiä käyttämään kaikki potentiaali itsessään.

Politiikka on arvovalintoja.

Aina on vaihtoehtoja.

Hyvinvointi Mieli Opiskelu Uutiset ja yhteiskunta

Pelko nimeltä Yksinäisyys

Minä puhun jokaisena arkipäivänä vieruskaverin kanssa luennolla tai ryhmätunneilla, joinakin päivinä useita kertoja. Keskustelemme siitä miten, mitä tai miksi pitäisi opettaa, miten nuoret ihmiset suhtautuvat historiaan, mitä on historiallinen vastuu tai historiatietoisuus. Vertailemme omia kokemuksiamme opettajista ja opetuksesta. Vaikka puhun joka päivä ja istun ihmisten keskellä, olen yksin.

Niin helvetin yksin.

Missä minun ystäväni ovat? Mikseivät he soita tai tekstaa ja kysy miten minulla menee?

Minä en nyt jaksa ottaa yhteyttä. Minua väsyttää, haluan mennä kymmeneltä nukkumaan, koska herään aamulla viideltä tai kuudelta ja illalla annan aikani lapselle tai teen jotain kirjoitustehtävää tai tuijotan televisiosta Ensitreffejä alttarilla (lievää ironiaa). Minä en jaksa ottaa yhteyttä, minusta tuntuu että olen epäonnistunut. Minä en ole osannut olla oikeanlainen vaimo tai ystävä, vaan olen onnistunut sössimään kaikki ihmissuhteeni. Minä olen ollut niin vitun kiltti ja ystävällinen ja huomaavainen, että kukaan ei oikeastaan ole ollut ikinä minusta innostunut. Tai sitten olen vain jättänyt soittamatta tai tekstaamatta ja huomannut, ettei kukaan ota minuun enää yhteyttä kun minä en ota. Tai sitten olen ollut niin itsekeskeinen ääliö, ettei kukaan jaksa minua.

Monet eronneet sanovat, että toipuminen olisi ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta ilman ystäviä.

Niin.

Minua pelottaa, että olen yksin tästä ikuisuuteen.

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä