Rumaa kieltä

Varoitus: sisältää rumaa kielenkäyttöä.

Jollekin oma murunen, toiselle äidin pikku perseenreikä. Eräässä kotikaupunkini Facebook-ryhmässä osataan viestiä niin kauniisti toisia ihmisiä kunnioittaen. Ärsyttäähän se toki, jos tien varressa oleva postilaatikko löytyy aamulla pudonneena tieltä, ja saman kaupungin asukkaat ovat totta kai oikeutettuja saamaan tiedon tästä vahingonteosta parasta tiedotuskanavaa pitkin. Äidin pikku perseenreikä osoittautui kuitenkin vanhempiensa kanssa olleista lapsista ulkoiluttamassa koiraansa, joka sattui kulkemaan tolpan ja postilaatikon väärää puolta tipauttaen remmillä hyvin heikosti kiinnitetyn postilaatikon alas.

Toinen kaveri myi autoaan samaisella palstalla. Jokin halpa mutta katsastettu ja myyjän sanojen mukaan toimiva auto, jolla olisi vielä kilometrejä edessään. Muuten asiallinen ilmoitus ja houkutteli varmasti kohderyhmäänsä, mutta lopuksi oli ollut pakko toivottaa renkaanpotkijat jo etukäteen painumaan vittuun.

Näinkö puhutaan toisille ihmisille? Ryhmä on suljettu, mutta siinä on yli 5000 jäsentä. Tunnen muutaman, mutta suurin osa ihmisistä on täysin vieraita, en tunnistaisi jos kävelisivät kadulla vastaan. Silti ollaan niin tuttavallisia, että voidaan toivottaa painumaan naisen sukuelimeen tai kutsutaan toisten lapsia naisen ruumiinaukoiksi.

Minä en halua kuunnella tällaista puhetta, en tuolla todellisessa enkä tässä virtuaalisessa maailmassa. Minulle kukaan ihminen ei ole julkisesti mikään persereikä, vaikka monia saatan itsekseni oman pääni sisällä sellaisena pitää. Tilanteita, joissa voisin toivottaa jonkun painumaan johonkin ihmisen ruumiinaukkoon, voin kuvitella muutamia. Mutta en viitsisi minkään tavaran myynti-ilmoituksessa alkaa haistatella potentiaalisia ostajia.

Huokaus. Välillä tuntuu, että minä olen epänormaali normaalien joukossa. Että on ihan tavallista ja okei nimitellä toisia, joko tiettyjä ja osoitettuja henkilöitä tai jotakuta epämääräistä tyyppiä rumilla ilmauksilla, lyödä leimoja otsaan ja olla jälkeenpäin niin kuin olisi ollut siihen oikeutettu vaikka olisi ollut väärässä. Sitä paitsi minusta toisten nimittely ja haistattelu on alunperinkin huonoa käytöstä, jota olisi syytä pahoitella jälkeenpäin, mikäli mölyjä ei kerta kaikkiaan ole saanut pidettyä sisällään.

Toisinaan järjen ääni puuttuu peliin ja vakuuttaa, että ei, sinä olet se normaali kaikenkarvaisen friikkijoukon keskellä. Enkä puhu mistään yltiöfriikkiydestä, vaan ihan siitä, kuinka ihmisiä kohdellaan ja puhutellaan.

Vieraita ja tuttuja.

Suhteet Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään

Miten puhua lapsen kanssa avioerosta?

20150801_134055.jpg

Vuonna 2014 solmittiin lähes 24 500 avioliittoa. Samana vuonna lähes 13 700 liittoa päättyi avioeroon. Jokaisen tilastonumeron takana on vähintään kaksi ihmistä, joita liitto tai sen päättyminen koskettaa hyvin läheisesti: avioliiton solmineet tai päättäneet henkilöt sekä heidän lapsensa.

Olen viime aikoina tutustunut neljään lastenkirjaan, jotka käsittelevät vanhempien eroa ja sitä, miten se vaikuttaa lapsiin. Nämä kirjat on suunnattu hiukan pienemmille lapsille: alle kouluikäisille ja hiukan yli, sen ikäisille lapsille, joiden on todennäköisesti hankala ylipäätään ymmärtää, mikä on avioero, mitä se konkreettisesti muuttaa elämässä ja mistä se johtuu.

Babette Cole: Avioerotus

Colen lastenkirjat ovat riemastuttavia tietynlaisella rohkeudellaan ja anarkistisuudellaan. Avioerotuksessa vanhempien ero ei ole surun tai masennuksen paikka, vaan jatkuvaan riitelyyn kyllästyneet lapset järjestävät katkeroituneille ja kostonhaluisille vanhemmilleen erojuhlan – häiden kaltaisen tapahtuman, jossa ”tahdon” sijaan sanotaan ”EN”.

Cécile Eyen: Pikkusuden kaksi kotia

Aiemmin onnellinen susiperhe ulvoo enää surullisia lauluja. Isäsusi muuttaa aikaisin aamulla yhteisestä pesästä pois ja Pikkususi lähtee vaaralliselle matkalle etsimään häntä. Ero on suuri ja kipeä asia, mutta lopulta Pikkusudelle selviää, että vanhemmat rakastavat häntä ja hänellä on kaksi kotia – yksi kummankin vanhemman kanssa.

Kes Gray: Rakkausliima

Pieni poika etsii rakkausliimaa, jolla hän saisi korjattua äitinsä ja isänsä kahtia murtuneen avioliiton. Kirja kuvaa lempeällä tavalla pojan hämmennystä uuden ja pelottavalta tuntuvan elämäntilanteen edessä. Mutta vaikka avioliittoa ei enää saa liimalla korjattua, on pojalla kuitenkin kaksi vanhempaa, jotka rakastavat häntä yli kaiken, eikä se muutu mihinkään.

Melanie Walsh: Minulla on kaksi kotia

Äidin talossa on vaaleanpunainen ulko-ovi ja isän kanssa asutaan ylimmässä kerroksessa. Äidin luona yölamppuna on panda ja isän luona perhosvalot. Koulusta hakevat pois molemmat vuorotellen ja leluja on kummassakin kodissa. Tärkeintä on se, että äiti ja isä rakastavat edelleen omaa lastaan ja voivat molemmat tulla katsomaan koulun näytelmää – vaikka sitten eri puolille katsomoa.

*

Lasten kanssa tulee joskus puhuttua myös sodasta ja kuolemasta. Vaikeissa aiheissa ja niiden kertomisessa lapselle saattavat auttaa niistä ja niitä varten tehdyt kirjat. Monissa kirjastoissa on valmiiksi koottuja listoja erilaisia elämäntilanteita ja eri-ikäisiä lapsia varten, onpa sitten kyse sisaruksen syntymästä, kouluun menemisestä, kuolemasta tai kiusaamisesta. Alle koulu- ja alakouluikäisille kirjat ja tarinat ovat monesti hyvä keino pohtia ja käsitellä aihetta turvallisesti yhdessä aikuisen kanssa. Jos Pikkususi selviytyi vanhempiensa erosta, minäkin selviydyn.

Suhteet Rakkaus Hyvä olo Vanhemmuus