Menneiden valintojen juurilla III
Jaottelen elämääni ja kulunutta aikaa sen mukaan, missä olen kulloinkin asunut.
Tähän kaupunkiin muutin toteuttamaan haaveeni ja opiskelemaan yliopistossa, täällä sain lapsen ja täältä muutin pois vasten tahtoani. Opin kuinka suuren virheen voi tehdä, jos kuuntelee vain järkeään eikä luota sydämeensä. Täällä aloitin afrokuubalaisten tanssien harrastamisen, mistä kasvoi intohimo salsaa ja kuubalaista kulttuuria kohtaan. Opettelin käyttämään omaa vartaloani, jonka olin siihen asti kuvitellut olevan jäykkä, koordinaatiokyvytön ja kehityskelvoton puupökkelö.
Täällä tunsin ensimmäistä kertaa erääseen asuntoon astuessani tulleeni kotiin. Tässä kaupungissa synnytin, aloitin ja lopetin tupakanpolton, löysin historianopinnot, sain ystäviä, vietin aikaa leikkipuistoissa, luentosaleissa, baareissa, kahviloissa.
Pitkän aikaa poismuuton jälkeen tunsin eläväni kahdessa paikassa: oikeassa todellisuudessa ja mielensisäisessä todellisuudessa, jossa kävelin edelleen rakkailla kaduilla ja puistokäytävillä. Olisi pitänyt jäädä, ei olisi pitänyt lähteä. En saa enää tehdä päätöksiä sen perusteella, mitä kuvittelen toisten haluavan ja odottavan minulta. Ikävä jäi, mutta paljon on muuttunut lähdön jälkeen. Elämä ei olisi samanlaista mikäli palaisin, en tiedä osaisinko etsiä oman paikkani uudelleen, siteitä on muodostunut myös tänne nykyiselle kotipaikkakunnalle eikä vain minulla.
Elämä on oppimista, itseään kannattaa rakastaa ja kunnioittaa, koskaan ei saa olla liian myöhäistä.
