Fendin laukkusomiste Karlito tunnetaan täällä Lilyssä myös Karvahöpsykkänä. Se on yllättävän suuri (ei siis mikään avaimenperän kokoinen), aidosta turkiksesta valmistettu, hinnaltaan reilusti yli 1000 euroa maksava turhake tai välttämättömyys, kummasta suunnasta asiaa haluaakaan katsella.
Mutta millainen on Karliton entinen elämä, ennen kuin siitä koostuneet materiaalit kiinnitettiin yhteen pikku Karl Lagerfeldiksi, siis Karlitoksi?
Karlitoon on käytetty minkin ja hopeaketun turkista sekä vuohennahkaa, kolmea eläintä siis. Vuohi elää näistä kolmesta todennäköisimmin edes hiukan lajilleen tyypillisellä tavalla, mutta minkki ja kettu joutuvat tyytymään pieneen virikkeettömään häkkiin. Suomi on muuten suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottajamaa maailmassa ja saattaa olla, että Karlitonkin turkis on alunperin suomalais-kotimaista alkuperää. No, itse en ole tästä erityisen ylpeä.
Suomen lainsäädäntö edellyttää, että yhdelle ketulle on oltava häkissä lattiapinta-alaa 0,8 m2, minkin häkille vastaava pinta-alamääräys on 0,255 m2. Ketun reviiri luonnossa taas saattaa olla 20 km2 ja minkin asuinalue useamman kilometrin laajuinen. Pieni häkki, virikkeettömyys, häkin pohjan materiaalit, suuri määrä eläimiä ympärillä ja mahdottomuus piiloutua aiheuttavat jo sinänsä jatkuvan ja suuren stressitilan, mutta kivuliaimpia ja stressaavimpia tapahtumia ketun ja minkin elämässä ovat niiden (keino)siementäminen ja lopettaminen sekä eläinten käsittely näiden aikana.
Eläinten ravinto koostuu tarhaoloissa pääosin kalasta, teurasjätteestä ja viljasta. Käytännössä teurasjätteen syöminen tarkoittaa siis kuolleiden ja ravinnoksi jauhettujen lajitovereiden syömistä. Luonnossa minkkien ravinto on erityisesti kalaa, mutta ne syövät myös pieniä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita ja rapuja. Ketut taas saalistavat etenkin pieniä nisäkkäitä ja lintuja.
Minusta on moraalisesti ja eettisesti täysin käsittämätöntä, että turkiseläimet joutuvat kärsimään elämänsä alusta loppuun tällaisen Karliton kaltaisen turhakkeen takia. Kaikki eivät toki pidä tätä laukkusomistesöpöläistä sellaisena, vaan siihen ollaan ihastuttu, rakastuttu ja onpa sen jonotuslistalla huhuttu olevan viime kesänä noin 600 nimeä. Näiden kuudensadan lisäksi on varmasti valtava määrä ihmisiä, joiden mielestä tässä turkishöpsökässä ei ole mitään eettisiä tai moraalisia ongelmia, vaan sen ostopäätös on kiinni vain ylimääräisestä rahasta ja mahdollisuudesta ylipäänsä saada koko somistetta. Muiden statussymbolien tapaan tätä ei myydä missä tahansa liikkeessä, vaan sitä jonotetaan ja sitä ilman jäädään silti, vaikka pätäkkää siihen löytyisikin.
Turkisten ostaminen ja niiden ihasteleminen on vahva kannanotto julman elinkeinon puolesta. Sillä tavalla oma halu erottua muista ja vapaus kuluttaa rahansa miten tahtoo asettuu eläinten oikeuksien, arvon ja elämän yläpuolelle. Sillä tavalla tulee osoittaneeksi oikeutensa asettua eläimen yläpuolelle sillä tavalla, että sallii niiden vankina pitämisen, kärsimyksen tuottamisen ja tappamisen vain sen takia, että saa itse kantaa statussymbolia laukussaan. Eläin on tällöin olemassa vain Karliton omistajan omaa turhamaisuutta varten, sillä ei ole oikeutta olla olemassa vapaana eläimenä, sen itsensä takia. Se tulee myös samalla alistetuksi sellaiseksi ihmisen käsittelyn kohteeksi, jollaiseksi se ei luonnossa missään oloissa joutuisi.
Karlitoa ihastelemalla, himoitsemalla ja omistamalla hyväksyy kaiken tämän. En tiedä, mikä on sitten pahinta: se ettei välitä, se ettei halua tietää vai se ettei ole koskaan ajatellut asiaa.
Eläinsuojeluliitto Animaliaa lainatakseni: Fur is worn by beautiful animals and ugly people.
Tiedot turkiseläimistä täältä ja Karlitosta täältä.
Ps. Eduskuntavaalit on hyvä tapa vaikuttaa siihen, millaisen turkiseläinasetuksen tuleva eduskunta hyväksyy ja millaisella aikataululla turkistarhaus kielletään myös Suomessa.
