Angloamerikkalaista kirjallisuutta käännetään paljon, ja suomalaisten kirjojen lisäksi luen eniten brittiläistä ja yhdysvaltalaista kirjallisuutta. Tässä on nyt kuitenkin kaksi suositusta tämän kulttuurimaailman ulkopuolelta: italialaisen Silvia Avallonen esikoisromaani Teräs ja kiinalaisen, tosin Yhdysvaltoihin pysyvästi (ainakin toistaiseksi) muuttaneen Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa. Jälkimmäisen teos sijoittuu Kiinan ja Yhdysvaltojen rajoille siinä mielessä, että tarinan tapahtumapaikkoina ovat Beijing ja Yhdysvallat ja kirjailija on myös jossain määrin yhdysvaltalaistunut tai ainakin kyseisen kulttuurin ympäröimä asuttuaan maassa lähes kaksikymmentä vuotta.

Teräs kuvaa italialaisen tehdaskaupungin työläisten elämää ja sen keskiössä ovat kaksi murrosiän kynnyksellä olevaa ystävystä ja heidän lähipiirinsä. Italia, naiseus, heräävä seksuaalisuus, työläisperheiden elämä, tehtaan hallitsevuus ja kuilu Piombinon työläiskaupungin ja läheisen Elban saaren turistirantojen välillä on lähes ylitsepääsemättömän syvä ja leveä. Kaksi nuorta naista etsivät omaa tapaansa olla, ihastuvat ja hämmentyvät ja heidän vahva siteensä kiristyy katkeamispisteeseen saakka. Romaanissa on samanaikaisesti läsnä nuorten ihmisten kevyt ja huoleton elämä sekä syvä pohjavirta, jossa sekoittuvat odotukset ja pettymykset, halut ja rajoitukset ja hellyys ja väkivalta, pyristely pois ja tyytyminen siihen mitä on, se millainen kuuluisi olla ja se mikä tuntee olevansa.

Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa on syvälle hahmoihinsa menevä teos. Se ymmärtää ja selittää, mutta jättää aukkoja ja välttää ylianalysoimasta. Silti se ei ainakaan nyt ole oikeanlainen kirja minulle. Epävarmuuden aika kaipaa ehkä enemmän sellaisia tarinoita, joissa hyvä lopulta voittaa eivätkä kyynisyys tai realiteetit valtaa tai lannista tai sitten ne menevät pahuudessa niin syvälle, ettei sellainen ole mahdollista tai että se jollain tavalla puhdistaa. Ihmiset, jotka huomaavat neljänkympin kynnyksellä olevansa väsähtäneitä tai luovuttaneita tai jollakin tavalla haluavat sulkea maailman itsensä ulkopuolelle suojellakseen itseään tai päästäkseen helpommalla, tulevat liian lähelle. Epämääräisesti levoton mieli ei rauhoitu syventymään hahmojen päänsisäisiin liikkeisiin, vaan kaipaa jotain muuta.

Jotkut kirjat eivät ole sopivia minulle tai ne eivät ole sopivia jossakin elämäntilanteessa. Suosittelen silti molempia teoksia, ehdottomasti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa Avallonen Teräs sijoittuu kohtaan 1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin ja Lin teos kohtaan 33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Kirjat ansaitsisivat enemmän kuin juuri nämä määrittelyt, mutta näillä nyt mennään.