Seksistä eli sen puutteesta

Lily ja Trendi ovat täyttyneet seksistä viime päivinä – ja mikäs sen mielenkiintoisempaa. Seksissä ja seksuaalisuudessa ei ole mitään nolosteltavaa saati hävettävää, ja on upeaa, että siitä puhutaan avoimesti. Seksistä ovat puhuneet esimerkiksi Maria Veitola ja Merete Mazzarella sekä seksin ja oman vartalon herkästä ja haavoittuvasta suhteesta Milla Vaahtera. Tinderin kauttakin on Laura onnistunut parantamaan seksielämäänsä ja sinkkuelämä sujuu mukavammin, kun miesseuraa saa helposti sovelluksen avulla. Toimituksen blogissa on myös muita seksiä käsitteleviä postauksia ja myös esimerkiksi AnLottanen on kirjoittanut koskettavan tekstin omaan blogiinsa.

Mutta entä jos seksiä ei ole? 38-vuotias pätkätöitä tekevä yksinhuoltajaäiti ei ole sinkkumarkkinoiden halutuinta ”tavaraa” ja vaikka olisikin, aikaa ja mahdollisuuksia ihmisten tapaamiseen ei niin järin paljon ole. Minulle, ja varmaan monelle muullekin, pitkälti persoonattoman ja tietyllä tavalla ja tiettyyn rajaan asti kasvottoman Tinder- tai nettideittiseuran etsiminen tuntuu vieraalta ja jollain tavalla luonnottomalta. Yhden yön pysäkit tai FWB-kuviot tuntuvat myös jossain määrin ei omilta jutuilta tai jopa pelottavilta. Uskon, että on monia naisia ja miehiä, jotka eivät edes saa yhden yön seuralaisilta sitä mitä oikeasti pohjimmiltaan ovat niiden kautta hakemassa.

Entä kun haluaisi olla jonkun lähellä tai rakastella jonkun tärkeän ja merkityksellisen ihmisen kanssa, mutta sellaista ei ole? Entä kun kädet ja iho huutavat kosketusta, mutta ketään ei ole, jota koskettaa tai joka koskettaisi? Entä kun panettaa niin, että voisi huutaa tai itkeä tai raastaa petivaatteet rikki, jos antaisi itselleen luvan? Entä kun panettaa niin paljon, mutta ei ole ketään, keneltä repiä vaatteet pois?

Entä jos elää parisuhteessa, jossa toinen haluaa ja toinen ei? Toinen haluaisi kosketusta, olla lähellä, ilmaista fyysisesti rakkauttaan, mutta toinen ei vain halua? Toinen tuntee huonoa omatuntoa siitä, ettei seksi kiinnosta ja että toinen joutuu elämään ikuisessa puutteessa. Pitäisikö myöntyä ja antautua toiselle, vaikka ei itse halua? Pitäisikö vaatia pidättäytymään? Pitääkö halutonta kumppania ymmärtää loputtomiin ja tukahduttaa omat halunsa?

On hienoa, että seksistä puhutaan avoimesti. Se on ihmisessä suurimpia sisäisiä voimia ja yksi kanava ilmaista itseään ja tuntea jotain järjettömän hienoa – sekä fyysisesti että psyykkisesti. Silti kertomukset pinnallisista Tinder-seksisuhteista tai elämänsä upeimman seksin harrastamisesta voi tuntua puutteessa elävästä epäoikeudenmukaisuuden hieromiselta vasten kasvoja.

Tästä jäät paitsi, tähän et pysty.

Mainostaulujen takana on myös Facebookissa.