4. Moskovan metro, Московский метрополитен
Metrolippu ostetaan kassalta tai jos tyydyt yhden tai parin matkan lippuun (joka toki on suhteessa kalliimpi) voit välttää jonon asioimalla lippuautomaatilla. Portilla metrolippu leimataan digitaalisesti. Jos erehdyt kävelemään portista vilauttamatta korttiasi kunnolla, kuuluu hirvittävä hälytysääni ja seuraa sanaharkka porttien valvojan kanssa. Toinen toistaan pidemmissä ja jyrkemmissä liukuportaissa seisotaan – kuten universaali tapa lienee – oikealla. Kiireiset uskalikot pinkovat vasenta kaistaa piikkikoroissaan. Liukuportaiden juurella istuu lasikopissaan valvoja, jonka tehtävänä on mitä ilmeisimmin seurata porrasmatkustuksen turvallista etenemistä.
Paras vinkki metrossa selviytymiseen on varsinkin aamuisin riisua päällystakki sukeltaessaan metrotunneliin ja kantaa sitä matkan ajan siististi laskostettuna käsivarrellaan. Muuten voi olla, että päiväsi alkaa ja jatkuu sangen nihkeissä tunnelmissa. Metro ei ole millään muotoa saavutettava. En ole toistaiseksi nähnyt ainoallakaan asemalla hissiä. Lastenvaunujenkin kanssa joutuu siis keimailemaan rullaportaissa. Lisäksi se, että matkustaa metrolla, ei tarkoita sitä, ettei joutuisi kävelemään huomattaviakin matkoja.
Asemat ovat tilavia, siistejä ja useimmiten kauniita tai ainakin vaikuttavia – arkkitehtuuri vaihtelee art deco -henkisistä somisteista neuvostomonumentteihin. Moskovan metrossa ei kuitenkaan tule harrastaa huomiota herättäviä valokuvaussessioita.
Asemalla on syytä osata venäjää ja vaunussa olla tarkkaavainen. Ummikon kannattanee hankkia puhelimeensa applikaatio, jossa kartan voi vaihtaa latinalaisilla kirjaimilla varustetuksi ja jota voi sitten huomaamattomasti tarkkailla. Asemien nimiä ei ole merkitty laiturin puolelle vaan ainoastaan tunnelin seinään. Eli jos vaunusi sattuu pysähtymään strategisesti oikealle kohdalle, osaat lukea kyrillisiä kirjaimia ja tunnet linjasi sen verran hyvin, että osaat täyttää ikkunanpuitteiden taakse jäävät puuttuvat kirjaimet mielessäsi, saatat olla suunnilleen kartalla siitä, missä mennään. Aseman nimet kuulutetaan, poistumispuolen ollessa poikkeuksellinen sekin todetaan. Lisäksi ääni kehottaa olemaan unohtamatta tavaroita metroon ja ilmoittamaan konemiehelle epäilyttävistä esineistä. Korviahuumaavan kolinan ja kirskunan seasta asemien nimiä koskevista kuulutuksista saa kuitenkaan selkoa vain vaivoin. Samasta syystä joillakin linjoilla minkäänmoinen järkevä keskustelu on enimmäkseen mahdotonta.
Metrossa luetaan kirjaa tai lehteä, pelataan peliä puhelimella tai tabletilla. Joskus ehkä tapellaan, mikä iltaisin saa matkaajan vaihtamaan vaunua tai peräti metroa. Olennaista metromatkustamisessa on myös metroilme. Ei vihainen, ei surullinen, ei iloinen. Tyhjä, hivenen luotaantyöntävä. Huomattavaa on, että kahden henkilön otoksella suoritetun kokeellisen tutkivan journalismin perusteella suomalaisen on vaikea hallita tämä näyttämättä siltä, että olisi juuri purskahtamaisillaan itkuun.
Nähdäkseni metromatkailun haasteellisin vaihe koittaa junasta poistuttaessa. Katujen nimiä indikoivia kylttejä en ole huomannut olevan kuin ainoastaan venäjäksi. Uloskäyntireitit johtavat usein hämmästyttävänkin etäälle toisistaan. Harha-askel saattaa koitua kohtalokkaaksi. Metrolinjasto on kattava ja poikittaisia linjoja yhdistää rengaslinja. Metro on kaupungin toinen kerros. Se on kaikkialla, ulottuu tänne ja toisaalle ja on alati tapahtuva. Jos metrossa tapahtuu jotakin, kulkee sen tilamuisto mukana jokaisella työ- tai koulumatkalla.
Metrolaitos on myös niin byrokratian kuin hienoisen rasisminkin mielenkiintoinen ilmenemismuoto. Sosiaalikorttia, jolla pääsee kulkemaan opiskelijahinnoin, haetaan tietyiltä asemilta. Toiset asemat ovat hakemuksen hyväksymisen toivossa suotuisampia kuin toiset. Luukulle saavuttaessa hakemuksen täytyy olla huolellisesti täytetty ja kuvan liimattuna lomakkeeseen. Silti on epätodennäköistä, että paperi miellyttää luukulla istuvaa virkailijaa. Ukrainan passin haltijan hakemus lennähtää asema toisensa jälkeen luukusta takaisin.
Viedessäni hakemusta on jonossa edessäni norjalainen tyttö, joka puhuu sujuvaa venäjää ja jonka molemmat vanhemmat ovat venäläisiä. Olemme jonottaneet puolisentoista tuntia. Tämä on hänen kolmas yrityksensä saada hakemus hyväksytyksi. Teetä passistasi käännös. Eikä sinulla edes ole isännimeä. Sanomattakin selvää on, ettei ei-venäläisellä ole isännimeä. Meinaan lähteä itse jonosta pois toivoni heittäneenä, onhan hakemukseni tismalleen samalla tavalla täytetty, mutta rullaan kuitenkin paperini ja työnnän sen lasin ali virkailijalle. Virkailija silmäilee suomalaista passiani ja maahantulokorttiani, ryhtyen sitten muitta mutkitta täyttämään hakemuspaperin tarkistusosaa. Tämä oli ensimmäinen yritykseni hoitaa kyseenomainen asia. Itse kunkin arvioitavaksi jääköön se, mitä eroa on suomalaisella ja norjalaisella passilla. Optimistisimpien arvioiden mukaan kortin valmistumisessa kestää kolmisen viikkoa, minkä jälkeen se on noudettavissa samaiselta asemalta.
