Päivä arkea (vähän isomman) vauvan kanssa kellonaikoineen

Tein postauksen päivämme kulusta, kun vauva täytti syyskuussa kaksi kuukautta. Nyt, kun pienellä on ikää jo seitsemän kuukautta, ajattelin, että voisi olla hauska kurkistaa jälleen yhteen kokonaiseen päivään meidän kanssamme. Ainakin nukkuminen on vähentynyt muutaman kuukauden takaisesta selvästi! Koska viimeksi merkitsin ylös aikataulut hyvin kotipainotteisena ja rauhallisena päivänä, valitsin tällä kertaa analyysiin vähän puuhakkaamman torstain. Normiviikoilla torstaimme ovat vielä menevämpiä, kun on perhekerhoa ja muskaria, mutta nyt hiihtolomalla vauvaharrastukset olivat tauolla ja näin ystäväni kanssa ihan muuten vain. Arkipäivääni ennen äitiyttä pääsee kurkistamaan täältä.

6.40: Havahdun vauvan huhuiluun ja nousen ylös. Pieni on äännellyt jo kuuden aikaan ja jatkanut tutin avulla vielä uniaan, mutta nyt hän on selvästi herännyt kunnolla, joten imetän hänet pikkuhuoneen sohvalla. Yö on mennyt tavalliseen tapaan muutamalla tutinkaipuuitkulla, joten lievästä väsymyksestä huolimatta fiilikseni on hyvä. Imetyksen jälkeen vaihdan neidille vaipan, puen hänelle päivävaatteet ja menen tekemään aamiaista. Mieskin nousee ja tulee auttamaan aamupalan valmistuksessa. Syömme ruisleipää ja puuroa, kuten joka aamu. Yritän syöttää vauvalle puuroa vadelmasoseella, mutta hän ei suostu syömään lainkaan, joten luovutan hetken kuluttua ja popsin annoksen itse. Mies lähtee viemään koiraa ulos, minä teen omat aamutoimeni vauvan kanssa ja menen kahdeksan aikoihin nukuttelemaan jo väsähtänyttä tyttöä ekoille päikkäreille.

8.15: Vauva nukahtaa. Käyn suihkussa ja sitten rentoudumme miehen kanssa: katsomme Black Mirroria ja puoliso juo aamukahvinsa.

9.10: Mies alkaa tehdä koulutehtäviään ja minä menen tietokoneelle kirjoittamaan muistiin aamun tapahtumat tätä postausta varten. Selailen läpi somet ja luen muutamat uudet postaukset toisten blogeista. Vielä ennen vauvan heräämistä ehdin viikata edellisiltana ripustetut pyykit.

9.40: Vauva herää. Imetän, vaihdan vaipan ja hengailen hetken pienen kanssa. Suunnilleen vartin yli kymmenen alan laittaa itseäni valmiiksi ja puen vauvan ulkovaatteisiin miehen avustuksella. Vanhempieni koira tulee meille pariksi päivää hoitoon ja ehdin juuri sopivasti moikata hauvan ennen, kun suuntaamme vauvan kanssa vaunuilla kohti keskustaa.

10.30: Kuuntelen musiikkia kävellessäni kivan kirpeässä pakkassäässä ja viestitän ystävälleni, joka meidän on määrä nähdä kaupungissa. Selviää, että hän onkin vahingossa tulossa vasta kahdeksitoista. No, ei se mitään! Käyn tavaratalossa ihailemassa nättejä (ja ihan liian kalliita) lasten merkkivaatteita ja piipahdan myös kirpputorilla. Vähän ennen kahtatoista suuntaan lounaspaikkaan, jossa meidän on määrä tavata, ja imetän vauvan.

12.00: Tapaamme ystävän kanssa lounassalaattien äärellä. Testaan ekaa kertaa feta-pähkinäsalaattia. Se on oikein hyvää, joskin vauva on jo hieman väsähtänyt eikä suostu istumaan rattaissa tai syöttötuolissa kuin hetken. Joudunkin haarukoimaan aterian pikkuneitiä sylissä pitäen. Myös kaverin vauva on vähän kärsimättömällä tuulella, joten emme jää istuskelemaan kovin pitkäksi aikaa vaan päätämme suunnata läheiseen kauppakeskukseen. Kävelymatkan aikana pieni nukahtaa vaunuihin.

13.20: Käymme vielä kahvilla kauppakeskuksen kahvilassa ja tilaan tarjouksessa olevan kanelipullan, nam! Vauva herää reilun puolen tunnin päikkäreiltään ja on nyt selvästi hyväntuulisempi.

14.20: Kahvittelun päätteeksi menemme käymään hoitohuoneessa ja törmäämme pariin tuttuun äitiin, jotka käyvät samassa pienryhmässä kanssani. Vaihdan kuulumiset ja vauvan vaipan ja aikeenani on myös syöttää hänelle sosetta, mutta muutkin ovat näköjään tänään liikekannalla, koska hoitohuone on aivan täynnä. En jaksa jäädä jonottamaan vapautuvaa syöttötuolia, vaan päätän tarjota neidille sen sijaan maitohuikat. Kierrämme vielä ystäväni kanssa parit kaupat ennen kotiin lähtöä.

15.10: Sanon moikat ystävälleni ja lähden kävelemään kotiin. Vauva nukahtaa jälleen hetkeksi vaunuihinsa ja ehtii ottaa vartin power napit ennen kotiovelle pääsyä. Mies on jo saanut päivän koulutehtävänsä tehtyä, lenkittänyt molemmat koirat ja pelaa parasta aikaa konsolipeliä. Syötän vauvalle itse tekemääni bataatti-peruna-lohisosetta jääkaapista, koska lounasaika on jo venähtänyt kovin pitkälle. Neiti suostuu syömään muutaman lusikallisen ja hengaa ensin kantorepussa ja sitten lattialla, kun tyhjennän tiskikoneen ja kokkaan. Keitän vauvalle parsakaali-perunasosetta ja teen meitä aikuisia varten kanasalaattia. Kun vauvaa alkaa kyllästyttää keittiön maton tutkiminen, mies tulee puuhailemaan hänen kanssaan. Annostelen valtaosan soseesta jääpalamuotteihin pakastimeen, mutta säästän vauvan päivälliseksi sopivan töjäyksen erilliselle lautaselle.

17.10: Päivällisaika! Mies syö tekemääni kanasalaattia ja itse popsin jääkaapista edellispäivän makaronilaatikon jämät. Pääruoan kaveriksi on valkosipulivoipatonkia. Vaikka edellisestä soseannoksesta on vasta tovi, tarjoan silti jo vauvalle parsakaali-perunasosetta, kun sitä on sopivasti valmiina. Yllätyksekseni hän tykkää siitä kovasti ja availee suutaan reippaana! Jes, edes joku kasvissose, joka maittaa. Ruoan päätteeksi vielä imetän vauvan, kun edelliskerrasta on kulunut niin kauan.

17.50: Vauva on hieman väsähtäneen oloinen. Vaunuissa otetut minipäikkärit ovat sijoittuneet epätyypilliseen kellonaikaan, joten en ole ihan varma, kaipaako hän vielä minipäikkärit vai jaksaisiko tyttö valvoa järkevään nukkumaanmenoaikaan saakka. Kokeilen nukuttaa häntä imetyksen päätteeksi pinnasänkyynsä, mutta pyörimisestä ja hyörimisestä päätellen väsy ei ole vielä riittävän suuri. Yritämme siis pärjätä yöuniin asti. Vauvan nukahtamista odotellessa ehdin selata somesta uusimmat jutut.

18.05: Luovutan nukuttelun suhteen ja tulen vauvan kanssa olohuoneeseen. Mies pyytää tarkistamaan hänen työhakemusviestinsä, joten lukaisen sähköpostin läpi ennen lähestystä. Vauva tuntuu vain piristyneen nukutteluyrityksistäni ja leikkii nauraen miehen kanssa, kun minä istahdan hetkeksi tietokoneen ääreen ja päivitän päivän käänteet tämän postauksen luonnokseen. Mies pukee vauvalle vaipan vaihdon yhteydessä jo valmiiksi pyjaman päälle.

18.45: Olemme ostaneet alennuksesta piparitaikinaa, jonka päiväys lähestyy, joten päätämme tehdä iltapuhteeksi pipareita. Minä otan päävastuun leipomisesta ja mies touhuaa vauvan kanssa keittiön lattialla. Omistamme vain yhden piparimuotin, joka osoittautuu surkeaksi: koiran tassunjälkien osaset irtoilevat eivätkä muotilla tehdyt piparit pysy koossa. Otan käyttöön vaihtoehto b:n ja leikkelen ihan vain voiveitsellä erilaisia kaistaleita ja nelikulmioita taikinasta. Maku on onneksi tärkein.

19.25: Piparit ovat valmiita ja vauva väsynyt, joten menen laittelemaan häntä iltaimetyksen kautta yöpuulle. Vaikka edellisistä päiväunista on jo kauan, nukahtaminen kestää tovin. Istun taas nojatuolissa vauvan vieressä kännykkää selaillen, ja kun pinnasängystä alkaa kuulua tasainen tuhina, hiippailen olohuoneeseen.

19.55: Kirjoitan taas pikaisesti tätä postausta eteenpäin. Keitämme miehen kanssa teetä pipareiden kaveriksi, syömme iltapalaksi paahtoleipää ja katselemme aamulla kesken jäänyttä Black Mirror -jaksoa.

21: Mies lähtee viemään koiria iltalenkille ja minä tulen vielä hetkiseksi tietokoneelle. Kun puoliso ja vuffet palaavat, harjaamme yhdessä hampaat ja alamme vetäytyä yöpuulle. Luemme Raamattua ja rukoilemme, kuten joka ilta, ja juttelemme vielä sängyssä hyvän tovin.

22.20: Sammutamme valot ja menemme nukkumaan.