Lähdimme torstaina vauv… siis vaaperon, äitini ja isäni kanssa retkelle Hämeenlinnaan. Ajattelin etukäteen, etten ehtisi opiskelukiireiden vuoksi mukaan, mutta onneksi menimme kuitenkin! Pieni päiväreissu muihin maisemiin piristi tosi paljon, ja tenttilukemiset ovat hoituneet hienosti nyt viikonlopun aikana. Hämeenlinna on kiva lähikohde tällaiselle lyhyelle reissulle ja toimisi varmasti isommankin lapsen kanssa.

Hyppäsimme autoon siinä puoli yhdentoista maissa, joten perille päästyämme kävimme heti ensi töiksemme lounaalla ravintola Uomassa. Tilasin tapani mukaan lohta, joka oli tosi maukasta. Ruokailun jälkeen suuntasimme Hämeenlinnan vankilamuseoon. Museo oli todella mielenkiintoinen, ja erityisen kiinnostavia olivat pienet tietoiskut, jotka valottivat vankilaelämän arkea eri vuosikymmeniltä. Väkeä oli paikalla yllättävänkin paljon, mutta hyvin museossa pääsi silti kiertämään matkarattaidenkin kanssa eikä sellien luokse tarvinnut odotella kuin välillä aivan pieniä hetkiä.

Museovierailun jälkeen ajoimme hetkeksi ulkoilemaan Aulangon näkötornille. Näkymä järvelle oli hieno, vaikka torni olikin suljettu, eikä ylös asti päässyt tällä kertaa kiipeämään. Me tyydyimme lyhyeen pikku kävelylenkkiin, mutta kauniin metsäistä lääniä olisi riittänyt isompaankin ulkoiluretkeen. Säätiedotuksen varoittelemista sateista huolimatta säilyimme kuivina, eikä koko päivänä satanut oikeastaan lainkaan.

Lapsen päiväuniaika alkoi olla käsillä, joten päätimme poiketa vielä kauppakeskus Goodmaniin. Arvelin, että hieman pidempi yhtäjaksoinen oleilu rattaissa voisi saada pienen torkahtamaan sopivasti. Isäni jäi kärryttelemään pikkuneitiä käytäville, kun me äidin kanssa katsastimme vaatekauppojen tarjonnan. En meinannut ensin löytää itselleni mitään, mutta lopulta bongasin sattumalta kivan kukkapaidan sovituskoppien rekiltä, kun äiti kokeili erästä hametta. Shoppailukierros ei siis mennyt aivan hukkaan, vaikka tyttö pitikin silmänsä sitkeästi auki eikä suostunut nukahtamaan rattaisiinsa.

Viimeiseksi kohteeksemme valitsimme Tiirinkosken tehtaan. Idyllisessä maalaismiljöössä sijaitsevan tehtaan pihassa on eläimiä ylämaankarjasta ja hevosista lampaisiin, ja laadukkaiden design-tuotteiden lisäksi paikan kahvilasta saa ostaa herkullisia vohveleita. Vohvelitilauksiin oli nyt vähän pidempi jono, joten ehdimme kierrellä tilaustamme odotellessa rauhassa pihapiiriä. Lapsi luovutti viimein taistonsa unihiekkaa vastaan ja ehti ottaa mukavat parinkymmenen minuutin tirsat kärryissään. Kahvittelun ajaksi hänkin heräsi ja sai ennen lähtöä ihmetellä häkissään lekottelevia kanoja. Vaikka ihanteellisin kohde Tiirinkosken tehdas olisi varmaan vähän vanhempien lasten kanssa, yllätyin, miten kiinnostuneena tällainen vuoden ikäinenkin tapitti kanoja! Niitä osoiteltiin sormella monet kerrat ennen autoon kipuamista.

Hämeenlinna on mielestäni oikein kiva ja monipuolinen kohde tällaiselle vähän lyhyemmällekin reissulle. Meiltä sinne ajoi alle tunnissa, joten perillä ehti viettää mukavasti aikaa, vaikkei yöpaikkaa ollutkaan. Ehkä menemme uudelleen ensi kesänä, kun tekemiset aukeavat lapsellekin jo ihan eri tavalla?