Vauvan vieroittaminen pois kapalopussista

Vauvamme on nukkunut parikuisesta asti kaikki päivä- ja yöunensa Swaddle Up – kapalopussissa. Kodin ulkopuolella liikuttaessa myös vaunut, kantoreppu ja toisinaan turvakaukalo ovat kelvanneet nukkumapaikoiksi, mutta kotona pinnasängyssä unet on otettu poikkeuksetta kyseisessä unipussissa. Nukuttaminen on ollut superhelppoa: imetys, nostaminen omaan sänkyyn, pussin pukeminen, tutti suuhun, ehkä minuutti-pari pään silittelyä silmät käsillä peittäen – ja pieni on ollut unessa. Koska kapalopussi rajoittaa jonkin verran käsien liikettä, sitä ei kuitenkaan saisi suositusten mukaan käyttää enää sen jälkeen, kun vauva osaa kääntyä. Meillä kääntyily opittiin jo pitkä tovi sitten, mutta Swaddle Up on pysynyt silti jokapäiväisessä käytössä aina näihin aikoihin asti. En vain jaksanut ajatusta pilalle menevistä unista, kun kaikki sujui niin hienosti. Vauvamme ei ole ikinä yrittänyt mönkiä tai kääntyillä unipussin sisällä ja osaa tarvittaessa nostaa makuullaan pään ylös pussissa ollessaankin, joten ajattelin, että ehkei se nyt sitten ole niin vakavaa… Ajatus nukuttelusta ilman unipussia tuntui niin kertakaikkisen mahdottomalta.

Viikko sitten päätin kuitenkin ex tempore, että nyt saa pussin käyttö riittää. Vauva oppii koko ajan uutta ja liikkuminen tulee jatkossa vain lisääntymään, joten vieroitus olisi joka tapauksessa jossain kohtaa edessä. Yhtä hyvin sen voisi hoitaa nyt. Aloitimme opettelun päiväunista. Yötäpäivää valvominen jatkuvasti heräilevän vauvan ja tuntikausien nukuttelujen parissa tuntui liian raskaalta ajatukselta, joten ensimmäiset kolme päivää pussi oli edelleen käytössä öisin. Testasin muutamaa muutakin ”pehmeän laskun” tekniikkaa, kuten unipussin vetoketjun avaamista ja vain toisen käden irralleen vapauttamista. Ne eivät kuitenkaan meillä toimineet yhtään paremmin kuin koko kapalopussin poistaminenkaan, joten päätin, että kerralla pois on meidän strategiamme. Siirtymävaihetta varten olisi kyllä tarjolla joitain unipussivaihtoehtoja, esimerkiksi juuri Swaddle Up, josta käsiosuudet saa vetoketjuilla irti, sekä Baby Merlin’s Magic Sleepsuit. Itse en kuitenkaan halunnut tehdä uusia ostoksia, kun tuotteista pitäisi joka tapauksessa luopua aika pian vauvan kasvaessa.

Swaddle Up -vieroituksen alku oli totisesti vaikea. Kapalopussittomuuden mahdollistama vapaus tuntui vaikuttavan pinnasängyssä olevaan vauvaan kuin leikkikehään laskeminen konsanaan. Vaikka hän olisi juuri minuutti sitten itkenyt yliväsymystä, pinnasängyssä innostuttiin hihkumaan, repimään reunapehmustetta, kierimään, tutkailemaan tuttia ja puuhastelemaan kaikkea muuta kuin sitä kadonneiden torkkujen etsintää. Tuntui superturhauttavalta kökkiä tuntitolkulla makkarissa, kun tiesi, että Swaddle Upiin laittamalla taistelu olisi ollut ohi sekunneissa. Tavallisesti ennen vieroitusta vauvan aamupäiväunet olivat kestäneet puolestatoista tunnista kahteen, mutta nyt ilman pussia maksimissaan puoli tuntia. Nukuttelua teimme parhaimmillaan kaksi tuntia, ennen kuin oli pakko luovuttaa. Oma aika oli totisesti vähissä. Hereillä ollessakaan yliväsyneen pienen kanssa ei ole oikein pystynyt puuhastelemaan mitään, kun tuloksena oli vain itkua ja silmien haromista.

Vaikka alkuun olin ihan että ei tästä tule mitään, yllättävän nopeasti homma kuitenkin lähti sujumaan paremmin. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kokeilimme ensimmäistä kertaa nukuttaa pienen myös yöunille ilman kapalopussia. Hän nukahti suhteellisen nopeasti ja nukkui ensin hienot kolme tuntia heräämättä. Sitten hän kuitenkin havahtui kunnolla. Jouduin viettämään kaksi tuntia pinnasängyn vieressä nukutellen ennen kuin nukkumatti tuli taas noutamaan vauvan. Parin tunnin valvomispätkän lisäksi vauva itki pari kertaa muutenkin yöllä, mutta rauhoittui onneksi viiden minuutin hyssyttelyllä. Seuraavana päivänä vauva teki valvomisennätyksensä pysyttelemällä hereillä viisi ja puoli tuntia, nukkumalla kymmenen minuutin torkut ja valvomalla sitten vielä kaksi ja puoli tuntia. Olimme vanhempieni luona käymässä, eikä pieni saa yleensä kodin ulkopuolella juuri nukutuksi. No, liiasta valvomisesta oli kuitenkin se hyöty, että toinen yö ilman unipussia sujui aivan loistavasti. Vauva nukahti jo seitsemältä ja nukkua posotteli parilla tutinkaipuuitkulla melkein kahdeksaan saakka aamulla! Kolmas yö sujui niin ikään vallan loistavasti, ja nyt tänään päikkäreitäkin on nukuttu jo ihan mukavasti. Päiväunille nukuttelu kestää edelleen joka kerta puolisen tuntia, mutta ainakin hän nyt lopulta nukahtaa, saa levättyä ja pysyy unessa jokseenkin normaaleja aikoja.

Aiemman ihanteellisen unirytmin saavuttaminen vaatii vielä työtä, mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, miten kivuttomasti vieroitus on lopulta mennyt. Ekoina päivinä olin varma, että nukkuminen tulee olemaan historiaa ties kuinka pitkäksi aikaa, niin hankalalta pyörivän väkkyrän nukuttaminen tuntui. Mutta kannatti todellakin sinnitellä ne pari päivää! Ensimmäisten yritysten perusteella ei selvästikään voi vielä päätellä, kuinka suuri haaste vieroittaminen tulee kokonaisuudessaan olemaan. Avainasemassa on ollut sen huomaaminen, että ilman kapalopussia vauva saattaa nukkua aivan erilaisessa asennossa kuin pussin kanssa. Alkuun yritin aina ohjata häntä selinmakuulle kädet Swaddle Up -mallisesti ylös, mutta itse asiassa hän nukkuukin ilman pussia mieluiten vatsallaan. Tämä ensimmäinen unitottumuksiin liittyvä vieroituskokemus antoi kyllä rutkasti rohkeutta ja tsemppiä esimerkiksi jossain kohtaa edessä häämöttävään tutista luopumiseen. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan… Toivottavasti tämä myönteinen kehitys unipussittomalla polulla nyt jatkuisi ja meillä olisi pian taas entiseen malliin nukkuva, hetkessä nukahtava vauva!