Vauvan nimen valitseminen
Olen nyt melkein koko raskauden ekan puoliskon ajatellut, että ei sillä nimen keksimisellä niin kiirettä ole. Helpompi pohtia asiaa sitten, kun tietää, onko vauva tyttö vai poika, kun emme kuitenkaan lopulta tarvitse kuin jommankumman nimen. Noh, pakko sanoa, että nyt ajan kuluessa ja uusien potentiaalisten nimi-ideoiden listan ammottaessa tyhjyyttään on asia alkanut mietityttää vähän enemmän. Tavallaan meillä kyllä on ideoita molemmille sukupuolille, eli aivan tyhjin käsin emme onneksi ole liikenteessä. Sen täydellisen yhdistelmän keksiminen on silti vielä työn alla.
Esikoisen kohdalla pääsimme nimen suhteen superhelpolla. Päätöstä ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Olimme miehen kanssa puhuneet jo seurusteluajoista asti yhdestä tietystä nimyhdistelmästä tytölle eikä muita vaihtoehtoja ollut olemassa. Myös pojalle oli keksittynä kaksi erilaista nimikombinaatiota, mutta kun rakenneultassa vauva paljastui tytöksi, ei tarvinnut pohtia sitäkään, kumpaa pojan nimistä käyttäisimme ensiksi. Oli kivaa, kun lasta pystyi ajattelemaan jo raskauden puolivälistä eteenpäin omalla nimellään. En pelännyt, etteikö vauva ”näyttäisi nimeltään”, koska en ollut ylipäätään liittänyt nimeen mitään tiettyjä mielikuvia tai piirteitä sen suhteen, millainen sen niminen lapsi olisi. Esikoisen nimi on sitä paitsi niin uniikki, etten tiedä ketään samannimisiä. Ehkä siksikin oli helppo ajatella, että meidän lapsemme on tämänniminen ja nimi sopii hänelle, oli hän sitten millainen hyvänsä.
Kerroimme esikoisen nimen jo raskausaikana lähipiirille ja syntymän jälkeen muillekin. En ole itse oikein ikinä tajunnut sellaista ”säästellään ristiäisiin” -mentaliteettia, vaikka varmasti juhlallinen nimenpaljastus hieno hetki onkin. Itse kuitenkin haluan kutsua vauvaa omalla nimellään heti syntymän jälkeen, tai vaikka jo ennenkin sitä. Aiomme varmasti toimia kuopuksen nimen suhteen samoin, kunhan vain saisimme ensin nimen päätettyä. Olen nyt pallotellut nimi-ideoita muun muassa äitini kanssa, eli lähipiiri kyllä tietää, millaisia nimiä harkintalistalta löytyy.
Kuopuksen kohdalla nimen päättäminen tuntuu vain kaikin puolin paljon vaikeammalta! Olemme tietysti käyttäneet sen seurusteluaikoina tytölle suunnittelemamme nimen esikoiselle, mutta nyt lisäksi aiemmin ajattelemamme pojan nimet ovat alkaneet vähän mietityttää. Toinen ajattelemistamme etunimistä on aika yleinen, toinen taas tosi erikoinen. Haluaisin ehkä mieluummin nimen, joka olisi yleisyydessään niiden kahden väliltä. Toiset nimet molemmille vaihtoehdoille ovat tavallaan päätettyinä, mutta en vain ole saanut sellaista varmaa ”tämä se on!” -fiilistä. Se nyt on onneksi ainakin varmaa, että kuopus saa esikoisen tavoin kaksi nimeä. Kolmatta ei siis tarvitse enää pohtia soppaa sekoittamaan.
Tavallaan ajattelen jopa, että tytön nimeäminen olisi tässä kohtaa helpompaa, vaikka tytölle meillä ei ole enää mitään pitkäaikaisia suosikkeja jäljellä. Keksimme nimittäin tosi ihanan etunimen tytölle, ja olen siihen supertyytyväinen. Tyttövauvan toisesta nimestä meillä ei sen sijaan ole hajuakaan, mutta tuntuu, että toinen nimi on kuitenkin helpompi keksiä kuin täydellinen etunimi. Toista nimeä käytetään loppujen lopuksi niin harvoin, että riittää, että se on mieluisa ja sopii yhdistelmään. Yleisyydellä tai muulla ei ole niin paljoa merkitystä.
En valitettavasti kerro lasten nimiä täällä blogissa, mutta jos haluatte osallistua aivoriiheen, niin mielelläni vastaanotan ideoita tytön toiseksi nimeksi. Nimen tulisi olla noin 5-8 kirjainta pitkä eikä kovin yleinen. Se ei saisi alkaa S-kirjaimella, eikä mielellään myöskään A:lla. Emme halua nimeen vierasperäisistä kirjaimista esimerkiksi C:tä, W:tä, X:ää tai F:ää, ja ylipäätään sellainen suhteellisen suomalaiseen suuhun sopiva nimi olisi paras. Plussaa tulee, jos nimi päättyy a-kirjaimeen, mieluiten vielä -na. Pojalle en edes osaa kysyä nimi-ideoita millään tietyillä kriteereillä, koska olemme miettineet niin monenlaisia nimiä. Mutta jos jotain kivoja, ei niitä tällä hetkellä eniten trendaavia, on mielessä, niin saa pojannimiäkin ehdotella.