Joko meillä pottaillaan?
Näin taaperon alkaessa lähestyä kahden vuoden ikää olen huomannut, että niiden kavereiden, joilla on samanikäisiä lapsia, kanssa on alettu puhua yhä enenevissä määrin pottailusta. Vaikka kuivaksi oppiminen on tosi yksilöllistä, tuntuu, että tässä kahden vuoden kohdalla monet ovat vähintään pikkuhiljaa aloittelemassa pottaan tutustumista.
Itse kiinnostuin raskausaikana vauvojen vessahätäviestinnästä ja ennen lapsen syntymää ajattelin, että vessattaisimme häntä jo vauvasta asti. Kuitenkin uuden vauva-arjen alettua kävi klassisesti – ihmeteltävää oli niin paljon, että vessahätäviesteihin perehtyminen unohtui kaiken sen uuden keskellä kokonaan. Ainoa rutiini, jonka omaksuin menetelmästä käyttöön, oli se, että aina, kun huomasin vauvan tekevän tarpeensa, sanoin hänelle äänimerkin ”k-k-k-kakka” tai vastaavasti ”psss-pissa”. Vaikka vessahätäviestintä ei lähtenyt lentoon enkä nyt toisenkaan vauvan kanssa usko jaksavani sitä toteuttaa, pottailua (tai oikeastaan useammin tarpeiden tekemistä suoraan lavuaariin tai vessanpyttyyn) testailimme silti ekoja kertoja jo joskus seitsemän kuukauden iässä. Potatus oli todella satunnaista enkä oppinut tunnistamaan vauvan vessaviestejä, mutta isot hädät onnistuimme aina toisinaan saamaan muualle kuin vaippaan neidin säännöllisen aikataulun perusteella. Kyse oli kuitenkin yksittäisistä satunnaisista kerroista eikä mistään varsinaisesta vessattamisesta.
Joskus siinä 1v 4kk iän korvilla yritin aloitella vähän aktiivisempaa pottailua tytön kanssa. Lapsi selvästi hoksasi äänimerkin ja tarpeiden tekemisen yhteyden ja tiesi, mitä potalla oli tarkoitus tehdä, joten alkuun homma lähti sujumaan tosi hienosti. Hetken pottailujen jälkeen tuli kuitenkin täysstoppi. Lapsi alkoi itkeä, kun mainitsinkaan potan, eikä halunnut mennä siihen enää lainkaan. Veikkaan, että menimme vikaan siinä, että aina, kun lapsi alkoi ähertää kakkaa, juoksutimme hänet hirveällä hopulla potalle: ehkä hän alkoi jotenkin aistia kiirehtimisen eikä kokenut tilannetta mukavana. Päätimmekin ottaa pottailusta reilun aikalisän. Unohdimme potan kaappiin moneksi kuukaudeksi.
Nyt tämän kevään taapero on ollut mummilassa hoidossa, ja mummi on potattanut häntä pari kertaa päivässä aina ennen lounasta ja päiväunien jälkeen. Jos lapsi on vastustellut potalle istumista, ei ole tarvinnut mennä, mutta yleensä neiti on kuitenkin ainakin kerran päivässä suostunut pottailemaan mummin kanssa. Myös kotona olen nyt viimeisen kuukauden aikana taas aktivoitunut uudelleen potattamisessa. Pottailua on tullut tehtyä yleensä pari kertaa päivässä vaipanvaihtojen yhteydessä.
Olen ollut tosi iloinen siitä, että pottailusta on tullut lapselle taas kiva juttu! Hän istuu mielellään muutaman minuutin potalla kirjaa lukemassa. Varsinaiset tulokset ovat olleet toistaiseksi laihoja sen suhteen, että hätäänsä hän ei tee lähes koskaan, mutta sillä nyt ei onneksi ole mitään kiirettä. Pääasia, että potta tulee taas uudelleen tutuksi ja sen käyttöön saadaan yhdistettyä rutiinia ja positiivisia mielikuvia. En tiedä, ovatko tarpeiden tekemättömyyden syynä huonot ajoitukset (vaippahan vaihdetaan silloin, kun se on täynnä, eli lapsi on saattanut juuri äskettäin pissata), vai eikö taapero vain tahdo tehdä hätäänsä pottaan. Hän kyllä puhuu pissaamisesta ja kakkaamisesta pottailun yhteydessä ja selvästi tietää niiden liittyvän asiaan, mutta konkreettisia osumia ei tule.
En halua ottaa kuivaksi oppimisesta mitään stressiä, vaikka helpostihan tämä(kin) on asia, jossa omaa ”suoriutumista” tulee verrattua toisiin. Toki vanhempi voikin yrittää edesauttaa kuivaksi oppimista totuttamalla lasta pottaan, mutta loppujen lopuksi on täysin lapsen yksilöllisistä valmiuksista kiinni, koska homma lähtee sujumaan. Uskon, että päiväkodin aloittamisen ja toistojen myötä pottailu alkaa jossain kohtaa tuottaa meilläkin säästyneitä vaippoja, mutta toistaiseksi ihan jo mukavat kirjanlukuhetket potalla riittävät vallan hyvin. On kiva, että nyt kesällä lapsi saa pottaan jo vähän tuntumaa, niin uuteen asiaan tutustumista ei tarvitse aloittaa enää täysin nollista pikkusisaruksen synnyttyä.
Minkä ikäisenä te olette aloitelleet pottailua lastenne kanssa?