Viimeisiä viedään – raskauskuulumiset viikkoa ennen laskettua aikaa

Viikko laskettuun aikaan jäljellä, eli tämä toinen raskauteni alkaa totisesti olla nyt loppumetreillä! Nämä aivan viimeiset viikot ovat hujahtaneet ohi jotenkin vähän huomaamatta. On ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä: uusi asunto, taaperon päiväkotikuviot, sairastaminen ja kotona pysyttely. Viimeisin neuvola oli viikko sitten perjantaina, mutta muutoin vauvan syntymää tai raskausjuttuja ei ole ehtinyt kovin paljoa pohtia. Neuvolassa kaikki vaikutti onneksi edelleen olevan kunnossa. Oma tuttu terveydenhoitajani oli kesälomilla ja paikalla oli entuudestaan tuntematon sijainen, mutta hyvin käynti sujui siitä huolimatta.

Esikoisen kanssa minulla ei ollut juuri mitään synnytystä ennakoivia oireita, ja sama meno on jatkunut nyt tällä toisellakin kertaa. Harjoitussupistuksia on tullut nyt pari viikkoa selvästi aiempaa useammin, mutta siinä kaikki. Vaikka supistukset ovat täysin kivuttomia, ovat ne edes hieman konkretisoineet synnytyksen lähestymistä. Esikoinen syntyi ultran perusteella määritettyä laskettua aikaa viisi päivää aikaisemmin, ja jotenkin minulle on tullut olo, että tuskin tämäkään neiti vatsassa ihan lasketulle päivälle asti viihtyy. Eli voi hyvin olla, että meillä on vauva sylissä jo ihan parin päivän päästä! Vaikka oikeasti minua ei kyllä haittaisi yhtään, vaikka hän syntyisi vasta reilusti lasketun ajan jälkeenkin. Raskausaika on sujunut niin hyvin, ettei edes tämä ihan loppuraskaus häiritse normaalia elämää millään lailla. Ei siis ole sen puoleen ollenkaan kärsimätön olo. Hyvillä mielin nautin raskaana olemisesta ja viimeisistä hetkistä kolmihenkisenä perheenä. Vaikka silti kyllä huomaan, että aina yöllä herätessä vähän kuulostelen vatsaa – esikoisen synnytys starttasi keskellä yötä, joten jotenkin oletan, että niin kävisi tälläkin kertaa.

Eteenpäin vierivät viikot ovat saaneet minut aktivoitumaan viimeisissä valmisteluissa. Olen pakannut sairaalakassin, pessyt harsot ja lisää vauvanvaatteita sekä pedannut makuuhuoneeseen pystytetyn pinnasängyn valmiiksi. Turvakaukalo ja muut tarvikkeet on haettu häkkivarastosta ja lasten vaatekaappi järjestetty järkevämmäksi kokonaisuudeksi. Vastasyntyneen vaipat sekä pienelle sopivat tutit ovat valmiudessa. Enää vauvakirja pitäisi ostaa, mutta muutoin kaikki on aika lailla valmista. Tai onhan tässä vielä esimerkiksi lapsen kummi valitsematta, mutta sitä ehtii onneksi pohtia sitten synnytyksen jälkeenkin.

Keksimme myös vihdoin ja viimein tulokkaalle toisen nimen! Pari semiookoota oli roikkunut puheissa jo pitkään, mutta kumpikaan ei tuntunut siltä, että juuri tämä se on. Viime viikolla luin  taaperon päiväuniaikaan vielä miehelle läpi aiemmin keräilemääni nimilistaa. Mies totesi ehdotuksille vuorotellen ”ei” ja ”ehkä”, kunnes sitten yhden nimen kohdalla hän oli hetken hiljaa ja totesi, että sehän on hyvä. En ollut itse aiemmin ajatellut, että juuri tämä nimi olisi ykkösvalintani, mutta siinä hetkessä se tuntui jotenkin loksahtavan kohdalleen. Tässä on vauvamme nimi. Se sopii yhteen sekä isosiskon nimen että jo aikoja sitten valitsemamme etunimen kanssa, mutta on kuitenkin sopivasti erilainen. Nyt tiedämme siis senkin, minkä niminen pieni perheeseemme on tulossa!

Yleisesti ottaen olen elellyt tällä viikolla vielä vallan normaalisti. Kävimme esikoisen kanssa perhekerhossa ja kirpputoreilla ja näimme molempia isovanhempia. Kun mies ja taapero olivat mummilassa, intouduin jopa kuvaamaan omaksi iloksi sellaisen Baby Mama Dance -tanssivideon, joita pyörii Instagram Reelseissä tuon tuostakin. En tosiaan ole mikään tanssija, mutta oli hauskaa ja jääpähän höpsö muisto tietokoneen syövereihin ihmeteltäväksi! Maanantaina pidin tehokkaan siivous- ja kokkauspäivän ja tein pakastimeen pizzaa helpoksi valmiiksi pikasyötäväksi. Noin muuten en varmaan jynssää tai valmistele kotitöitä sen kummemmin. Uskoisin, että tavalliset kotiaskareet hoituvat miehen isyysloman ansiosta siinä vauva-arjen ohellakin. Ihannetilanteessa koti toki olisi puhdas ja kaapit täynnä ruokaa synnäriltä palatessa, mutta siihen on vähän vaikea vaikuttaa vielä tässä kohtaa. Joku ennakoiva pölyjen pyyhintä kun ei kauheasti auta, jos vauva syntyykin vasta kolmen viikon kuluttua.

Ensi viikollekin olen sopinut vielä ystävien näkemistä sun muuta, mutta kuitenkin jo vahvalla kysymysmerkillä, mahdanko päästä tulemaan. Hullua, miten meidän elämä on mullistumassa aivan lähipäivien tai -viikkojen sisällä. Vaikka tämä on jo toinen kerta, ei sitä vieläkään tajua. Sitä vain elelee ihan normaalisti arkeaan ja yhtäkkiä kaikki muuttuu täysin uudeksi.