Lasten kristillinen kasvatus

Kirjoitin kolmisen vuotta postauksen siitä, miten uskonto näkyy lapsemme kasvatuksessa. Tuolloin esikoisemme ei ollut täyttänyt vielä vuottakaan, joten näkökulma ja käytännön toteutus oli tietysti aika erilaista mitä nykyisin. Siksi ajattelinkin, että olisi mielenkiintoista palata aiheeseen ja kirjoittaa päivitetty versio perheemme kristillisistä tavoista sekä lasten kasvatuksesta. Lapsemme ovat nyt 4,5- ja 2,5-vuotiaat, ja lisäksi perheeseemme kuuluu vauva. Ajan kuluessa meille on kertynyt aika paljonkin erilaisia kristinuskoon pohjaavia rutiineja, joiden tarkoituksena on tietysti tutustuttaa lapset Jumalaan sekä opettaa heille Raamatun mukaisia arvoja.

Joulukuussa meillä oli miehen kanssa kuukausihaasteena Raamatun jakeiden ulkoa opettelemista. Vaikka vuodenvaihteesta on jo aikaa, olemme jatkaneet edelleen jakeiden opettelua kätevän BibleMemory -sovelluksen avulla. Sovellus kyselee jakeita sen mukaisella tiheydellä, kuinka hyvin ne on aiemmin muistanut. Riittää siis, kun joka ilta käy lävitse sovelluksen kysymät jakeet, ja ottaa uuden opetteluun, jos sille päivää ei ole mitään aiempia jakeita kerrattavaksi. Omasta Raamatun opettelustamme inspiroituneena olemme ottaneet jakeiden harjoittelun osaksi myös lasten päiviä.

Pidämme joka aamu pienen hartaushetken, jossa luemme yhden kertomuksen Jeesuksen elämästä kertovasta lastenkirjasta, muutaman jakeen Sananlaskuja sekä käymme läpi lasten opeteltavat muistojakeet. Esikoinen osaa jo lähes kokonaan ulkoa neljä Raamatun paikkaa. Jopa kaksivuotias toistaa pisimpään harjoittelemamme Luukkaan evankeliumin kohdan 10:27 ulkoa jakeen numeroita myöden, mikä on jotenkin tosi hellyyttävää ja suloista. Ajattelen, että kun Raamattua  on ulkomuistissa opeteltuna, se on helposti aina saatavilla ja putkahtaa lapsille helpommin mieleen arjen keskelläkin.Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luemme niin ikään pätkän Lasten Raamattua sekä tarinan kristillisestä Skidi-Hartaus -kirjasta. Skidi-Hartaudessa on pääasiassa tarinoita tavallisista lapsista, ja kertomukset opettavat arkipäiväisistä teemoista, kuten kärsivällisyydestä, vastuun kantamisesta ja rehellisyydestä. Kirjassa Raamatun opetukset siis soveltuvat jokapäiväiseen elämään. Joka tarinan lopuksi on muutama kysymys, jotka auttavat lasta pohtimaan kertomusta, sekä aiheeseen liittyvä Raamatun jae sekä rukous.

Tuo Skidi-Hartaus on mielestäni ihan loistava ja suosittelen sitä ehdottomasti! Se on peräisin omasta lapsuudestani, ja olemme lukeneet sen läpi jo niin monta kertaa, että löytäisin mielelläni lisää vastaavia kristillisiä lastenkirjoja. Saa siis vinkata kommenteissa, jos tulee suosituksia mieleen! Lukemisen lisäksi sanomme tietysti aina iltaisin (niin ikään jo omasta lapsuudestani tutun) iltarukouksen sekä kiitämme kuluneen päivän tapahtumista.

Lapset näkevät myös meidän vanhempiemme esimerkkiä rukoilusta ja Raamatun lukemisesta. Rukoilemme aina syömisen aloittaessamme ruokarukouksen. Vaikka meidän aikuisten pidempi rukoustuokio sijoittuu iltaan, lasten nukkumaan menon jälkeen, mies lukee aina aamuisin lasten nähden Sananlaskuja. Jos emme mene sunnuntaina kirkkoon, katselemme telkkarista streamina jumalanpalveluksen. Mielestäni on tärkeää, että lapset huomaavat uskon olevan tärkeä ja luonteva osa arkea myös meille aikuisille.

Seurakunnassa käymisen osaltakin olemme viime kuukausina aktivoituneet. Kirkkoon meneminen pienten lasten ja aina juuri kokousaikaan osuvien päiväunien kanssa ei ole ollut ihan simppeliä, mutta olemme nyt löytäneet perheellemme sopivan jumalanpalveluksen kotimme läheisestä seurakunnasta. Siellä on tarjolla lapsille pyhäkoulu noin joka toinen viikko. Koska seurakunta on pieni ja lasten määrä vähäisempi, myös kaksivuotias taaperomme on saanut jäädä pyhäkouluun isosiskon kaveriksi. Se on tosi iso helpotus, koska mielestäni juuri sellaisen 1-2-vuotiaan kanssa on kaikista vaikeinta osallistua jumalanpalveluksiin. Lähes kaikkialla alaikäraja pyhäkouluun on kolme vuotta, ja touhukkaan taaperon kanssa aikuinen ei yleensä pysty kovin hyvin keskittymään itse asiaan.

Kirkko sijaitsee lähellä kotiamme, joten vaikka jumalanpalvelus alkaa yhdeltätoista, sieltä ehtii näppärästi kotiin päiväunille ennen, kun taapero väsähtää liikaa. Vauva on vielä niin pieni, että hän nukkuu sujuvasti kokouksen aikanakin vaikka kantorepussa eikä häiritse jumalanpalvelukseen keskittymistä. Olemme nyt käyneet kirkossa aina, kun siellä vain on ollut pyhäkoulu ja olemme olleet terveinä. Seurakuntatoimintaan osallistuminen on tärkeää paitsi meidän aikuisten uskonelämälle, mielestäni ehdottomasti myös lapsille. Toivon, että kirkossa käymisestä tulee heille luontevaa ja he kokevat seurakunnan kotoisaksi, omaksi paikakseen, jossa oppia Jumalasta ja tutustua muihin.

Saman ikäisten kavereiden saamisen kannalta isomman kirkon vilkkaampi pyhäkoulu olisi varmasti parempi vaihtoehto, koska pienessä seurakunnassamme ei välttämättä ole aina ketään muita lapsia. Lisäksi kaikenikäiset lapset ovat samassa ryhmässä. Tähän elämäntilanteeseen tämä kyseinen jumalanpalvelus on kuitenkin meille toimivin valinta. Satunnaisesti olemme piipahtaneet myös aiemman kotiseurakuntamme isommassa pyhäkoulussa siten, että olen itse mennyt lasten kanssa mukaan pyhäkouluun. Oman aikuisen seurassa kaksivuotiaskin on tervetullut pyhikseen, mutta toki silloin en pääse itse kuulemaan saarnaa ja osallistumaan aikuisten ohjelmaan. Kun lapset kasvavat ja nimenomaan kristittyjen ystävien saamisen tärkeys korostuu seurakunnassa, täytyy pohtia uudelleen, mihin jumalanpalvelukseen ja kirkkoon sitoudumme.

Vaikka lasten kristillistä kasvatusta ajateltaessa, ja niin myös tässä postauksessa, on tullut keskityttyä paljon nimenomaan arkisiin rutiineihin, joissa kristinuskomme näkyy, ajattelen, että pohjimmiltaan kristillisessä kasvatuksessa tärkeintä on kuitenkin ihan muu kuin päivittäinen iltarukouksen lausuminen tai Lasten Raamatun lukeminen. Olennaisinta on, että lapset ymmärtävät evankeliumin ytimen ja kristilliset arvot. Pyhäkoulut, lukutuokiot ja jakeiden opettelut ovat yksi väylä, jolla siihen pyrimme, mutta eivät suinkaan ainoa. Ihan sillä arkisella kasvatustyöllä, jota tapahtuu ristiriitatilanteissa tai keskustelujen lomassa, on nimittäin lapsiin tosi iso vaikutus.

Yksi isoimmista hyödyistä, jonka esimerkiksi ahkera kristillisen materiaalin lukeminen lasten kanssa tuo, on se, miten luettua voi soveltaa käytännön tilanteissa. Vaikkapa silloin, jos omien jälkien korjaaminen herättää nurinaa tai siskolle tulee sanottua töykeästi, palauttelemme usein mieleen, miten Skidi-Hartaudesta tutussa kertomuksessa toimittiin tai Sananlaskuista luettiin. Toivon, että etäisten tarinoiden sijaan lapset oivaltaisivat, mitä Raamatun mukainen elämä käytännössä tarkoittaa. Toivon, että he kokisivat Jumalan kiittämisen ja rukoilun tulevan erilaisissa elämän käänteissä kuin luonnostaan. Toivon, että heissä syttyisi aito palo seurata Jeesusta ja he kokisivat uskon keskeiseksi rakennuspalikaksi elämälleen.