Vauva viisi kuukautta

Perheemme pienin täytti tällä viikolla viisi kuukautta. Kääntyily sujuu kuin vanhalta tekijältä ja usein vauva viihtyy jo paremmin vatsallaan kuin selällään. Myös lelut ovat alkaneet kiinnostaa siinä määrin, että kaivoin kaapista esiin siskojen vanhat vauvalelut omaan koppaansa olohuoneen nurkkaan. Kaikin puolin arki vauvan kanssa rullaa mukavasti ja leppoisasti. Hän on pääasiassa tyytyväinen, tykkää isosiskojen touhujen seurailusta ja muistuttaa ulkoisesti aika paljon esikoista. Ensimmäiset vierastamisen merkit tuntemattomampia kohtaan on havaittu, mutta aika kivasti hän edelleen viihtyy mummin tai tädinkin sylissä. Yhteistä suosikkipuuhaamme kaksin vauvan kanssa on nykyään loruttelu. Viime aikoina olen loruillut vauvalle melkein joka päivä Tähtitossu-kirjasta isompien ollessa hoidossa. Autoilukin sujuu nykyään pääosin hyvillä mielin.

Neuvolassa viisikuispäivänä vauvalla oli painoa 7175 grammaa ja pituutta vajaat 63 senttiä. Pituutta ei ollutkaan tullut nyt kuukaudessa kuin alle sentti, ja melko lyhykäinen neiti on muutenkin. Keskimmäinen oli jo kolmekuisena pidempi kuin tämä kolmas vauvamme nyt! Vauvakirjavertailun perusteella molemmat isosiskot olivat itse asiassa vauvaa suurempia tässä viiden kuukauden iässä, vaikka aiemmin hän on ollut lapsistamme keskikokoa esikoisen pidettyä pienimmän sijaa. Sopivia ja omaan tahtiinsa kasvaneita kaikki kuitenkin! Ja ihan kiva, että ehtii käyttää tovin näitä pienempiäkin vaatteita. Vauvalla on edelleen käytössä vaatekoko 62, vaikka jotkut pienimmät sen koon vaatteet olen karsinutkin pois.

Päiväunet maistuvat omassa sängyssä

Päiväunien osalta vauveli on vakiinnuttanut kolmien selkeiden unien rytmin. Yleensä aamun ekat päikkärit ovat klo 9-10.30, toiset suunnilleen klo 13-14.30 ja sitten viiden tienoolla hän torkahtaa vielä pienille vartin torkuille. Päiväunien kellonajoissa ja kestoissa on kuitenkin aika paljon pelivaraa. Välillä kahdet aiemmat päiväunet saattavat jäädä vain yhden unisyklin mittaisiksi esimerkiksi isosiskojen metelöinnin vuoksi, ja silloin illemmalla nukutaan pidemmin, ja niin edelleen. Se pieni haaste nykyisessä tahdissa on, että vauvan ja taaperon päiväunet menevät ristiin. Toki vauva on sen verran joustava, että hänet voi periaatteessa herättää aamulla etuajassa niin, että keskimmäiset päikkärit aikaistuvat. En kuitenkaan ole viitsinyt sellaista juuri tehdä. Isosiskojen päiväkotipäivinä ehdin touhuta sen verran omiani, että annan mieluummin viikonloppuisin ja vapaapäivinä vauvan pysyä omassa rytmissään.

Päiväunissa on tapahtunut sen suhteen isoa edistystä, että nykyisin vauva nukkuu ne pääasiassa omassa sängyssään. Pienempänä hän ei nukkunut muualla kuin kantorepussa, mutta nykyisin reppua tarvitaan yleensä vain menoilla ollessa tai illan viimeisillä unilla. Varsinkin silloin, jos isommat ovat päiväkodissa ja talo rauhallinen, vauva nukahtaa päiväunille imetyksen jälkeen itsenäisesti. Se on ollut tosi tervetullut muutos. Toki repussa lähellä oleva tuhisija on ihana ja suloinen, mutta niskani kiittävät kantelun vähentymisestä ja kun vauva ei ole koko ajan minussa kiinni, pystyn puuhailemaan vapaammin. Huhtikuun kuukausihaasteena yritän liikkua kolmesti viikossa edes hiukan, ja vauvan nukkuminen omassa sängyssä on mahdollistanut esimerkiksi YouTube-jumppien tekemisen.

Aiemmin vauva nukahti iltaisin aina heti puoli kahdeksalta, kun pääsin imettämään häntä yöunille isosiskojen iltatoimien jälkeen. Kellojen siirto vähän sotki rytmiä ja nyt muutamina päivinä vauva on nukahtanut vasta vartin yli kahdeksan tienoolla. Uskoisin, että pikkuhiljaa saamme kuitenkin hilattua rytmin takaisin entiseen. Myös yöllisiä herätyksiä on tullut viime aikoina hieman aiempaa enemmän. Vauva herää lähes aina kolmesti noin klo 00, 02 ja 05. Varsin kelvollisia yöunia saan kuitenkin edelleen nukkua.

Kiinteitä emme ole vielä aloitelleet. Pikkuhiljaa voisi kyllä alkaa niitäkin miettiä ja tehdä pakastimeen soseita valmiiksi. Edellisten vauvojen kanssa olemme startanneet kiinteät säntillisesti puolivuotispäivänä. Se on minusta ihan kiva perinne, joten luultavasti teemme niin tälläkin kertaa. Vauvan kasvun puolesta kun soseilla ei ole hoppua. Nyt, kun kiinteiden aloitus ei ole enää itselleni mikään uusi jännä ja ihmeellinen asia, vaan ennemminkin yksi muistettava palikka arkeen lisää, en näe mitään syytä kiiruhtaa sen kanssa. Ainakin näin etukäteen ajattelisin, että aloitamme soseilla ja otamme sormiruokia kaveriksi sitten vähän vanhempana, kun vauvalla on paremmin edellytyksiä saada vietyä niitä suuhun asti.

Isommat ovat suhtautuneet edelleen vauvaan tosi myönteisesti ja tykkäävät tuoda hänelle leluja, halia ja silitellä pikkusiskoa. He haluavat myös aina painaa ”tuut” vauvan nenästä, ja keskimmäinen toistelee usein ”ei mitään hätää vauva” ja ”onko mukavaa vauva”. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt oikeastaan lainkaan. Esikoinen ja keskimmäinen ovat hyvä tiimi ja viihtyvät leikeissä keskenään, vaikka aikuinen keskittyisi välillä enemmän vauvan hoitoon. Sen suhteen tuntuukin, että kaksi isompaa lasta menee melkeinpä helpommin vauvan kanssa kuin vain yksi taapero. Isommista on kivasti kaveria toisilleen, ja kinastelusta huolimatta he ovat mukava parivaljakko.

Kaikin kaikkiaan arki viisikuisen vauvelimme kanssa sujuu tosi kivasti. Hän on hurmaava ja söpö pallero, ihan omanlaisensa rakas persoona. Olen vain niin iloinen, että meillä on perheessämme jälleen vauva. Hän on niin mainio ja ihana pyöreä, pehmoinen pikku hymysuu!