8 sekalaista faktaa minusta
1. En erota Coca Colaa ja Pepsiä toisistaan. Minulle kaikki mustat limsat ovat vain ”kokista”. Juon limsoja niin harvoin, että minulle ei todellakaan ole kehittynyt mitään mielipidettä tai tutkaa siihen, kumpi on kumpaa tai parempaa.
2. Ihmiset jäävät minulle tosi helposti mieleen ja tunnistan vuosienkin jälkeen tyyppejä, jotka olen nähnyt nopeasti kerran jossakin. Myös nimimuistini on hyvä. Sen sijaan esimerkiksi laulajan äänestä minun on tosi vaikea tunnistaa, kenestä on kysymys. Saatan olla kuunnellut tiettyä artistia paljonkin, mutta minulle musiikista mieleen jää lähinnä kappale itsessään. En luultavasti tunnista laulajaa, jos kuulen häneltä jotakin uutta.
3. Sain ajokortin toisella yrittämällä. Ekassa inssissä ryhmityin vastaantulijoiden kaistalle aikoessani kääntyä vasemmalle. Valvoja sanoi, että vaikutin ulospäin täysin rauhalliselta enkä yhtään hermostuneelta, mutta saatan paineen alla saada tällaisia ihan omituisia oikosulkuja.
4. En juuri koskaan juo ruokajuomana maitoa. Maussa ei ole mitään vikaa, mutta en vain ole oikein ikinä tottunut sellaiseen tapaan. Kouluruokailuissakin valitsin aina vettä.
5. Olen tietyissä asioissa jopa epäkäytännöllisen järjestelmällinen. En esimerkiksi voi antaa lasten haalareiden jäädä lojumaan eteisen lattialle ulkoa tullessa, vaan minun on pakko heti ripustaa ne henkareihin, vaikka usein olisi paljon fiksumpaa priorisoida ensin vaikkapa vauvan syöttäminen tai muu kiireellisempi asia. Haluaisin myös aina purkaa laukut välittömästi kotiin reissusta tultuani. Joskus saimmekin miehen kanssa kunnon riidan aikaan, kun olimme kaikki mökiltä tullessamme ihan nälkäisiä ja minun ”oli pakko” säntäillä kassi kourassa pitkin asuntoa vieden pyykkejä koriin ja hammasharjoja kylppäriin sen sijaan, että olisin valmistanut ruokaa.
6. Kävin lapsena puheterapiassa R- ja L-vikojen vuoksi. Ne korjaantuivatkin hyvin, mutta S-kirjaimeni on edelleen ”pehmeämpi” kuin monilla muilla. Ero on kuitenkin sen verran lievä, ettei kirjainta lähdetty silloin aikoinaan puheterapiassa työstämään.
7. Olen maistanut Nutellaa ehkä kerran tai kaksi elämässäni jossakin hotelliaamupalalla. En tykännyt.
8. Sain 8-vuotiaana korvakorut ja käytin niitä päivittäin yläkouluikäiseksi saakka. Sitten pikkuhiljaa aloin yhä useammin unohdella korvisten laittamista aamuisin, ja lopulta olin niin tottunut olemaan ilman, että korut alkoivat tuntua häiritseviltä. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole käyttänyt korviksia kertaakaan, ja reiät ovat umpeutuneet jo vuosia sitten niin, ettei niihin enää edes pystyisi laittamaan koruja.
Mietin taannoin, kävisinkö lävistämässä reiät uudelleen, mutta luovuin ajatuksesta. Luultavasti en jatkossakaan jaksaisi käyttää korviksia joka ikinen päivä, ja uudestaan lävistetyt reiät näkyisivät huomattavasti selvemmin kuin nykyiset jo umpeutuneet. Tyhjä, selvästi erottuva korvanreikä puolestaan antaa helposti vähän huolimattoman vaikutelman eikä minusta näytä niin kivalta.