Puolivuotias vauva ja kiinteiden aloitus
Pienokaisemme on nyt kuusikuinen. Olen aina mieltänyt puolivuotispäivän tietynlaiseksi vauvavuoden rajapyykiksi. Silloin (meidän perheessä) aloitetaan kiinteiden maistelut, ja vauva alkaa vähitellen muuttua pikkuvauvasta liikkuvaisemmaksi ja isomman oloiseksi. Vaikka kuopuksemme ei vielä pääsekään etenemään, vaan liikeradat rajoittuvat navan ympäri pyörimiseen, yllättävän pitkältä hän jo onnistuu kahmimaan tavaroita käsiinsä. Pari kuukautta vain, niin kunnollisen kiinteiden syömisen ja itsenäisen liikkumisen myötä sellainen vauvamaisin olemus häviää.
Toisaalta tämä kolmonen tuntuu minusta vauvoistamme kaikista ”pienimmältä” puolivuotiaalta. Hän viettää paljon aikaa sylissä, käyttää edelleen koon 62 vaatteita ja on omissa mielikuvissani edelleen ”pikku pikku vauva”, kuten taapero asian ilmaisisi. Ehkä eron tekee vertailu isosiskoihin, ehkä se, että näin kolmannella kerralla itsellä ei ole mitään kiirettä tai toivetta vauvan nopealle kasvulle. On vain ihanaa, kun on tuollainen pieni pyöreä halittava pötkylä, joka hymyilee iloisesti, kuolaa jatkuvasti paitansa märäksi ja tarraa tarmokkaasti kiinni kaikesta, mistä vain kiinni saa. Ja olihan kuopus tosiaan ainakin viime kuussa pienikokoisin vauvoistamme. Nyt puolivuotiaana emme ole neuvolassa käyneet, vaan seuraava ryhmäneuvolakerta on vasta kuun lopulla.
Soseiden maistelun starttasimme säntillisesti puolivuotispäivänä. Aloitimme bataatilla, ihan perinteen vuoksi: se on ollut ensimmäinen maku myös isosiskoilla. Eilen laajensimme perunaan ja seuraavaksi vuorossa olisi porkkana. Vauva on mielestäni maistellut yllättävän taitavasti ja innokkaasti heti ensi kokeilusta lähtien! Sosetta saa laitettua suuhun, ja vaikka hieman toki tulee uloskin, sitä myös niellään ihan havaittavissa olevia määriä. Nyt toistaiseksi olen tosin pitänyt maistelut maltillisina vatsan tottumisen vuoksi. Pari lusikallista menee kuitenkin helposti, ja uskoisin, että vauvalle maistuisi enemmänkin. Pikkuhiljaa annoskokoja uskaltanee kasvattaa.
Olen ollut iloisen yllättynyt hyvästä startista. Keskimmäisen lapsemme kanssa soseiden syönti ei nimittäin meinannut vauvana lähteä lainkaan käyntiin, vaikka tätä nykyä hän on varsinainen suursyömäri. Toki muutaman päivän testailun jälkeen ei vielä tiedä, millainen ruokailija kuopuksestamme pidemmällä tähtäimellä kehittyy, mutta ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Päivittäisten sosemaisteluiden lisäksi vauva on heti tokasta päivästä lähtien saanut aamuisin maissinaksun kouraansa. Sen pääasiallinen tarkoitus on ollut tarjota vauvalle hupia muiden perheenjäsenten aamiaisen ajaksi, mutta hienosti pieni vie naksuakin suuhunsa. Aion nyt alkuun suosia soseita ja panostaa laajemmin sormiruokailuun aikaisintaan parin kuukauden päästä, mutta on kiva huomata, että omatoiminen ruokailukin kiinnostaa vauvaa.
Kiinteiden aloituksen lisäksi arki rullailee vauvan kanssa aika lailla entiseen malliin. Tälle kaudelle meillä ei ole enää mitään harrastuksia, mutta ilmoitin meidät ensi syksyksi muskariin. Päivät hujahtavat arkisissa askareissa ja isosiskojen touhuja ihmetellessä. Päiväunissa on ollut edelleen aika paljon vaihtelua, ja aika usein vauva nukkuu yhdet pidemmät päikkärit ja havahtuu toisilta ”kunnon päikkäreiltään” yhden unisyklin eli 45 minuutin jälkeen. Iltapäivän viimeiset unet ajoittuvat puoli kuuden tietämille autoon tai kantoreppuun ja kestävät usein enää alle vartin. Jos kahdet aiemmat päikkärit ovat kunnolliset, kolmannet saattavat jäädä poiskin, tai vastaavasti toisinaan päivä koostuu kolmista 45 minuutin unista. Rytmejä on siis aika hankala ennustaa.
Iltaisin vauva nukahtaa imetyksen jälkeen itsenäisesti puoli kahdeksalta. Yöheräilyissä olemme päässeet taas lähelle kahden herätyksen keskiarvoa, kun tässä jossain kohtaa niitä tuli perusyönä neljä. Vakioajankohdat ovat noin klo 3 ja klo 5.30, lisäksi toisinaan vauva herää jo aikaisemmin yhdelle aterialle. Nykyisin vauvalla on tapana jäädä aika usein toviksi lauleskelemaan tai höpöttelemään petiinsä viimeisen herätyksen jälkeen. Hän kyllä nukahtaa lopulta itsenäisesti, mutta omaa nukahtamistani juttutuokiot toisinaan hieman häiritsevät. Ja mikäli viimeisin herätys myöhästyy ja tulee vasta kuuden jälkeen, jää vauva jo hereille ja nousemme ylös aikaisemmin. Joka tapauksessa herätän kuopuksen aamutoimiin viimeistään klo 7.30.