Viimeiset viikot perhevapaalla
Tiedättekö sen jännän fiiliksen, kun tietää, että kohta jotain muuttuu isosti? Minulla on nyt enää pari hassua viikkoa perhevapaita jäljellä. Arki pyörii ihan samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta samalla ajatukset alkavat suuntautua enenevissä määrin töihin paluuseen. Olen sopinut maaliskuulle ahkerasti kaveritreffejä, kun tiedän, ettei pelkille viikonlopuille tule jatkossa mahtumaan loputtomasti aktiviteetteja.
Kotiäitiys on mahdollistanut meille varsin rennon elämäntyylin. Minulla on ollut paljon vapaata aikaa isompien ollessa päiväkodissa ja kuopuksen nukkuessa. Olen ehtinyt leipoa tarjoiluja kylään tuleville kavereille, käydä kirjastossa harva se viikko ja miettiä kivoja askarteluja lapsille. Iltapäivisin on ollut helppo tehdä kaikenlaista koko perheenä, kun kotityöt on tullut hoidettua jo aamusta. On hassua ajatella, että ihan kohta en enää imetäkään taaperoa päiväunille tai pue koko konkkaronkkaa puistoon, vaan palaan puoli viideltä kotiin, jossa lapset ovat ehtineet puuhata jo vaikka ja mitä isin kanssa.
Mies jää tosiaan muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja ottaa tietysti enemmän koppia ruoanlaitosta ja kodin ylläpidosta. Epäilen, että ainakin metatyöt pyörivät silti alkuun tehokkaasti omassakin päässäni. Esimerkiksi siivous on aina ollut minun heiniäni, joten ei tunnu realistiselta olettamukselta, etten enää koskisi lainkaan vessaharjaan tai pölyrättiin. Kotitöiden hoitumista enemmän minua jännittää kuitenkin se, miltä tuntuu missata niin paljon aikaa lasten arjesta. Miltä tuntuu olla se vanhempi, joka kuulee lasten kesäseikkailuista vain toisten kertomana? Siinä mielessä roolien vaihto tekee varmasti hyvääkin, että sen jälkeen arvostaa kenties enemmän sitä, että on kotiäitinä ehtinyt olla niin paljon läsnä lasten touhuissa.
Kuopuksen äitiysloma on mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu, että juuri silmänräpäys sitten olin töissä, ja nyt olen palaamassa sinne taas. On jotenkin jännä fiilis mennä takaisin samaan paikkaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Työkavereista, kuten myös asiakkaista, iso osa on ehtinyt vapaan aikana vaihtua, on ollut organisaatiouudistuksia ja ties mitä. Vaikka periaatteessa paikka on sama, moni asia on nyt eri tavalla. Lisäksi tietysti tuntuu, että olen unohtanut kaikki ammattini käytännön taidot, vaikka tiedän kyllä, että ne palautuvat nopeasti takaisin mieleen.
Luulin, ettei minulla olisi kesäksi yhtään lomaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni sitä onkin kertynyt parin viikon verran. Ihan täysin en siis missaa perheen loma-aktiviteetteja. Sitä, mihin väliin saan omat lomani pitää, en tosin vielä tiedä. Mies on jo ilmoittanut tekevänsä kesäkuun puoliaikaisesti töitä ja elokuun alussa esikoinen aloittaa eskarin, joten aivan mihin kohtaan hyvänsä emme saa koko perhettä vapaille. Mutta kyllä ajatus ihan jo muutamastakin koko perheen yhteisestä ekstravapaapäivästä tuntuu luksukselta, kun oli asennoitunut niin, että ainoat kesävapaani ovat viikonloput! Esimerkiksi neljällä peräkkäisellä vapaapäivällä reissaa vaikka mökille huomattavasti kiireettömämmin kuin kahdella.
Nyt yritän vain panostaa nämä viimeiset viikot vapaudesta nauttimiseen ja lasten halimiseen, sekä hoitaa kaikki viimeiset to do -listalla roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Valokuvat viimeisen parin vuoden ajalta sainkin jo perattua, tilattua ja järjestettyä albumeihin. Vielä olisi ainakin lasten piirustusarkistojen tyhjennys, kesken olevan romaanin lukeminen loppuun sekä kesäisempien ulkovaatteiden tsekkaus…