Kolmannella kolmanneksella
Kolmannella raskauskolmanneksella jo mennään! Hassua, miten nopeasti aika on kulunut. Raskauskuvia on edelleenkin tullut otettua vain aivan muutamia, ja tämäkin otos on melkein kuukauden takainen. Ylipäätään arki tuntuu pyörivän paljon enemmän töiden, kotitöiden ja lasten ympärillä kuin tulevassa vauvassa. Pientä listaa ennen vauvan tuloa hoidettavista asioista olen kyllä koonnut puhelimen muistioon, mutta suurin osa niistä odottaa edelleen hoitamistaan. Esimerkiksi vaatehankintoja en ole viime viikkoina tehnyt oikeastaan lainkaan. Toisaalta lahjaksikin tulee luultavasti jonkin verran pojalle sopivia kuteita, joten arvelen kokoelman olevan jo suht riittävä.
Varsinaisia raskausvaivoja minulla ei ole ollut oikeastaan ollenkaan. Toki sukkia jalkaan vetäessä tai kylppärin lattiaa pestessä huomaa, että maha alkaa olla jo aika iso, ja portaita noustessa hengästyttää ja supistaa. Lisäksi suonenvetoja on ollut aina välillä, ne ovat kyllä rasittava riesa! Mutta yleisesti ottaen olen voinut tosi hyvin ja raskaus on kulkenut arjessa enemmänkin taustajuonteena kuin pääroolissa.
Kävin hiljattain neuvolassa, ja siellä kaikki oli oikein hyvin. Hemoglobiini oli edelleen hieman laskenut, joten vaikka arvo ei edelleenkään ole hälyttävä, terkkari sanoi, että oman harkinnan mukaan voin rautakuuria ottaa. Sain kaveriltani käyttämättä jääneitä raskauden monivitamiineja, jotka sisältävät myös rautaa, joten olen ajatellut vaihtaa pari postausta aiemmin esittelemäni, tämänhetkisen lisäravinnekomboni hetkeksi niihin. En sinänsä ole huolissani rauta-arvoista, sillä vointini on hyvä enkä ole esimerkiksi erityisen väsynyt. Mutta eipä se pahitteeksikaan ole, jos tässä kohtaa tankkaa vähän ekstrarautaa varmuuden vuoksi.
Seuraavan neuvolakäynnin koittaessa olenkin sitten jo raskausvapaalla. Jään kotiin joulukuun puolivälin tienoolla ja ehdin äippälomailla viikon, ennen kuin koko muukin perhe jää joululomalle. Lasten on tarkoitus palata päiväkotiin sitten loppiaisen jälkeen pienimmällä tuntisopimuksella. Ja tammikuun puolivälin jälkeen häämöttää jo laskettu aika! Olemme alustavasti ajatelleet, että tällä kertaa mies ei tuhlaa kaikkia yhteisiä vanhempainvapaapäiviään heti vauvan synnyttyä, vaan on kotona vähän tilanteesta riippuen viikon tai maksimissaan pari. Siten yhteisiä vapaapäiviä jää vielä jemmaan tarvittaessa käytettäviksi.
Tämä neljäs vanhempainvapaani onkin siitä erilainen, että esikoisen eskarikuskaukset täytyy hoitaa päivittäin, vaikka pienemmät olisivat kotona. Eskari loppuu vieläpä vähän kehnoon aikaan kesken kuopuksen ryhmän päiväunien. Olen alustavasti suunnitellut, että joinain päivinä kaikki lapset menevät hoitoon puoli ysistä puoli kolmeen, jolloin voin viedä ja hakea heidät kaikki kerralla ja välipalaa syöneinä. Sitten joinain satunnaisina päivinä haen eskarilaisenkin jo puoli tuntia etuajassa, jolloin 2-vuotias ehtii kotiin päiväunilleen. Ja tietysti pienemmälle kaksikolle haluan järjestää myös ekstravapaapäiviä, vaikka onkin vähän kurjaa, että esikoisen täytyy silloinkin eskariin mennä. Katsotaan, millainen tyyppi uusi vauveli on ja millainen rytmi päiväkotiarkeen lopulta muodostuu!
Saa nähdä missä kohtaa alkaa oikeasti tuntua siltä, että vauvan syntymä on lähellä. Nyt on vielä viimeisten työviikkojen puristus meneillään, sitten tulee varmasti keskityttyä pitkälti jouluvalmisteluihin ja lasten lomailuun. Ehkä sitä siis joskus tammikuussa ehtii oikeasti pohtia, että niin, meille syntyy ihan totta pian uusi ihana pieni perheenjäsen! Mutta onneksi vauva kasvaa ja raskaus etenee riippumatta siitä, kuinka syvällisesti itse ehdin asiaan keskittyä.