Miten parikuisen vauvan kanssa leikitään?
Kenellekään ei varmasti ole mikään uusi juttu, että vauvat kaipaavat vuorovaikutusta. Sopivat virikkeet ja ihmiskontakti ovat tärkeitä pienen kehitykselle. Aika ajoin, etenkin aivan äitiyden alkumetreillä, otin ehkä jopa vähän stressiä vauvan viihdyttämisestä. Vastasyntynyt nukkui melkein koko ajan ja hereillä ollessa lähinnä itkeskeli vatsavaivojaan. Virkeitä, hyväntuulisia hetkiä, jolloin olisi voinut miettiä jotain varsinaista leikittelyä tai loruttelua, ei tuntunut päivistä juuri löytyvän. Lelujen näyttäminen tuntui turhalta, kun vauva katseli aina ihan muualle, ja kirjojen kehittävät kielelliset kiemurat kaikuivat kuuroille korville, kun loruhetket keskeytyivät tuon tuosta itkulla. Mietin, missä välissä sitä oikein ehtii kehitellä jotain hienoja aktiviteetteja, ja onko niille edes tarvetta. Onneksi neuvolan terkkari totesi viisaasti, että tärkein pohja vuorovaikutukselle syntyy ihan niiden arkisten askareiden ohella. Vaippaa vaihtaessa vauvalle tulee sanoitettua omia tekemisiä, imetyshetket antavat läheisyyttä ja itkuista vauvaa voi rauhoitella laululla.
Nyt lähempänä kahden kuukauden ikää vauvan kehitys on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Kuvia ja kasvoja katsellaan tarkkaavaisesti, laulut tuntuvat selvästi ilahduttavan pikkuista ja ensimmäisiä hymyjäkin on väläytelty jo useamman viikon ajan. Pienestä kippuraisesta vastasyntyneestä, joka hyvä kun silmiään avasi, on tullut jo ihan eri tavalla vuorovaikutuksessa oleva ja reipas pötkylä. Vähitellen päivistä on alkanut löytyä hetkiä, joista voi puhua varsinaisina seurustelutuokioina pelkän perushoivan lisäksi. Toki näin pieni ei vielä tavoittele käsillään leluja tai osaa leikkiä itsenäisesti, mutta aika menee niin nopeasti, ettei siinäkään varmasti kauaa kestä. Ystäväni nelikuinen lapsi esimerkiksi viettää jo suurimman osan päivästä valveilla ja innostuu selvästi erilaisista aktiviteeteista.
Vaikka varsinaiset lelut eivät vielä vauvaa juuri kiinnosta, värikkäät kuvat ja puhe ovat hänen mieleensä. Jos joudun laskemaan hänet hetkeksi itsekseen sängylle, asetan usein värikkään kuvakirjan hänelle katseltavaksi. Kaikki tänä vuonna syntyneet lapset saavat neuvolan kautta ilmaisen kirjakassin, joka sisältää yhden loru- ja yhden satukirjan. Tuo lorukirja onkin ollut meillä ahkerimmin käytössä oleva viihdyke. Siinä on paitsi värikkäitä ja yksityiskohtaisia kuvia, joista vauva pitää, myös söpöjä pieniä loruja, joita on kiva lorutella vauvalle. Pidempiä tarinoita en ehkä vielä koe luontevaksi alkaa lueskella hänelle, mutta lorut on kätevä kaivaa esiin, kun lastenlaulut alkavat kiertää liikaa kehää tai kaipaa muuten vaihtelua vauvalle höpöttelyyn.
Varsinaisiksi leluiksi vauvalle on varattuna useita pehmoleluja, helistimiä, pari purulelua ja rapisevaa kirjaa sekä itse tekemäni pehmoinen aktivointikuutio, jossa on erilaisia pintarakenteita tunnusteltavaksi. Ne pääsevät tositoimiin sitten vähän myöhemmin. Lisäksi toivoimme ristiäislahjaksi leikkimattoa, joten sellainenkin on oletettavasti tulossa. Näin etukäteenhän ei voi vielä oikein tietää, miten hyvin bebe viihtyy leikkimatolla pötköttelemässä, mutta vaikkei hän olisikaan itsekseen viihtyvää sorttia, lelukaaren alla voi tietysti seurustella yhdessä vanhemman kanssakin. On samalla kertaa haikeaa ja ihanan innostavaa, kun vauva kehittyy ja kasvaa ja vuorovaikutukseen alkaa löytyä pikkuhiljaa aivan uusia sävyjä.