Äitiysloma ja raskauden loppulaskenta
Jäin muutama päivä sitten äitiyslomalle. Aika on kulunut vauhdikkaasti. Olen virkannut ja paketoinut valmiiksi viimeisiä joululahjoja, leiponut pipari-juustokakun pakkaseen joulua odottamaan ja järjestellyt lasten askartelulaatikon. Ihan perus arjen kotitöihin, kuten ruoanlaittoon ja siivoukseenkin, on saanut kulumaan ison osan päivistä. Toki olen myös kuunnellut äänikirjoja siinä ohessa ja välillä surffaillut netissä, mutta täytyy myöntää, että sellainen ”aivot narikkaan” -rentoutumistila ei ole vielä laskeutunut ylleni. Ainakin muutamien to do -listan hommien hoitaminen joka päivä ja asioiden aikaan saaminen on tuntunut hyvältä, mutta odotan kyllä jo vähän joulun jälkeistä aikaa, jolloin ehkä paremmin pystyy laskeutumaan sellaiseen aivan kiireettömään olotilaan ja vauvan odotukseen. Henkistä kuormaa töiden loppuminen on kyllä jo vähentänyt, kun työjutut eivät pyöri jatkuvasti mielessä kotona.
Lapset olivat tällä viimeisellä viikolla lyhyitä, muutaman tunnin päiviä eskarissa ja hoidossa. Nyt hekin ovat sitten pitkällä joululomalla. Mies ei pidä koko joululomaa vapaata, mutta onneksi pyhät ajoittuvat tänä vuonna aika kivasti, ja joitain päiviä hän tekee vain puolikkaina niin, että ehdimme aina iltapäivisin hyvin touhuta koko perheenä. Olen suunnitellut alustavia lomapuuhia. Ainakin uimahalliin ja sisäleikkipaikkaan olemme menossa, ja lisäksi tapaamme varmasti lomalla jonkin verran kavereita ja perhettä. Käymme miehen mummun luona ja katsotaan, jos lapset pääsisivät joksikin päivää sukulaisille hoitoon.
Joulun aikaan monet paikat, kuten kirpparit, ovat kokonaan kiinni, ja pyhät toki rajoittavat aukioloaikoja muutenkin. Uskoisin, että keksimme kuitenkin ihan kivasti touhua tuleville parille viikolle. Kun vielä säät tarjoilisivat jotain muuta kuin viime viikkojen jokapäiväistä vesisadetta, olisi ulkonakin hauskempi viettää aikaa. Näistä eilen otetuista vihertävistä kuvista ei ihan heti arvaisi, että eletään joulukuun loppua!
Raskausjutut ovat jääneet viime aikoina pitkälti joulu- ja lomatunnelmien jalkoihin, mutta perjantaina kävin neuvolalääkärillä. Lääkäri oli oikein mukava ja juteltiin vähän synnytysjutuistakin. Kerroin edellisestä kotisynnytyksestä ja hän suhtautui siihen tosi kivasti. Käynnillä tehtiin kaikki perus mittaukset, paino minulla on noussut normaalitasostani koko raskauden aikana noin kymmenen kiloa ja sf-mitta oli laskenut keskikäyrältä alakäyrälle. Siihen toki vaikuttaa paljon sekin, kuka mittauksen tekee: nyt mittaaja ei ollut sama tuttu terkka vaan lääkäri.
Lääkäri otti myös valmiiksi GBS-näytteen synnytystä ajatellen. Itse pidän streptokokkitestausta vähän turhana, koska en joka tapauksessa haluaisi antibioottia näytteen ollessa positiivinenkaan, eikä sitä nopeissa synnytyksissäni ehdittäisi edes laittaa. Antamatta jätetty testitulos tulkittaisiin kuitenkin sairaalassa positiiviseksi, joten tuumin pääseväni helpommalla, kun annan näytteen. Se todennäköisemmin on negatiivinen, ja silloin asiasta ei tarvitse vääntää. Jos streptokokkia ei ole testattu, sairaalasta ei välttämättä päästetä ajoissa kotiin, vaan halutaan jäädä seurailemaan mahdollisia tulehduksen merkkejä vauvassa.
Ainoana vähän ikävämpänä juttuna hemoglobiinini oli laskenut edelleen. Alkuraskaudessa se oli vielä vallan mukavat 142, edelliskäynnillä raskauden puolivälin jälkeen 121 ja nyt enää 111, mikä on jo viitearvojen alapuolella. Ei siis muuta kuin saman tien rautakapseliostoksille. Olen syönyt joissain edellisissäkin raskauksissani satunnaisesti rautaa, ja se on onneksi sopinut minulle ihan hyvin. Jotenkin en ehkä vielä viimeksi noteerannut hemoglobiinin laskua niin kummoisesti, koska oloni on ollut koko ajan ihan hyvä. Aloin kyllä syödä ystävältä saatua raskausajan monivitamiinia, jossa rautaakin hieman on, mutta tuollaisissa ”kaikille sopivissa” kapseleissa määrä on varmasti nyt tähän kohtaan liian alhainen. No, on tässä onneksi vielä varmaan noin kuukausi aikaa tankata varastoja ennen synnytystä.
Seuraavina to do -juttuina vauvaa varten onkin oikeastaan enää raskauskuvien ottaminen ja sitten lähempänä synnytystä vaatteiden pesu, tarvikkeille paikkojen kehittely sekä synnytyskassin pakkaus. Nämä postauksen räpsyt mies onneksi taas parissa minuutissa ikuisti, mutta kokonaisuudessaan kuvia on kertynyt tästä odotuksesta tosi vähän. Vuodenaikaan kuuluva pimeys on myös osaltaan vaikeuttanut valokuvaamista. Noh, eiköhän joululta tule ainakin vähän kuvamateriaalia, ja täytyy yrittää saada vielä tammikuun puolella vaikka jotain tunnelmallisia lumisia raskauskuvia ikuistettua – jos siis säät sen osalta suosivat.
Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ihan hyvässä vauhdissa vauvaan valmistautumisessa, vaikka tuntuukin, etten ole tehnyt juuri mitään. Mutta näin neljännellä kerralla kaikki on jo muutenkin niin hyvin valmiina, ettei sellaista älytöntä valmistautumisrumbaa ehkä tarvitakaan. Sen kun vain antaa ajan kulua ja touhuilee aina pala kerrallaan jotain pieniä juttuja valmiuteen.