Viikko laskettuun aikaan
Neljäs raskauteni vetelee viimeisiään: laskettuun aikaan on jäljellä viikko. Oloni on ollut edelleen hyvä. Jotkut kolmannen kolmanneksen oireista, kuten suonenvedot, ovat pikemminkin helpottaneet, eikä niitä ole enää hetkeen tullut lainkaan. Levottomat jalatkin helpottivat muutamaksi viikoksi, mutta nyt vaiva on taas palannut suunnilleen samanlaisena kuin aiemminkin. Nukun muuten hyvin, mutta joskus neljän maissa herään kääntelemään kylkeä, kun jalat alkavat puutua. Onneksi useimpina öinä nukahdan nopeasti uudelleen, mutta hieman levotonta aamun nukkumiseni on.
Reilu viikko sitten ehdin jo pohtia, käynnistyykö synnytys, kun yöllä supisteli niin napakasti. Sen jälkeen supistuksia on tullut toisinaan, yleensä etenkin iltaisin, mutta ei mitenkään säännöllisesti tai kauaa. Uskoisin, että tämäkin vauveli syntyy sisarusten tapaan suunnilleen lasketun ajan tietämillä. Se hyvä puoli yllättävissä supisteluissa kyllä oli, että sain vipinää kinttuihin valmistelujen kanssa. Pakkasin saman tien sairaalakassin ja lasten yökyläkassin valmiuteen. Parissa päivässä vauvanvaatteet oli pesty ja järjestetty kaappiin, ykköskoon vaipat ostettu ja pikkuiset villavaatteet tuotu eteiseen. Nyt kaikki onkin sitten valmista. Olen kerännyt muun kokkailun ohella pakastimeen makaronilaatikkoa, sosekeittoa ja sämpylöitä, jotta ensimmäisten päivien ruokahuoltokin pelaisi mahdollisimman jouhevasti.
Olen yrittänyt kiinnittää nyt viimeisinä viikkoina ennen vauvan tuloa erityistä huomiota isosisarusten kanssa olemiseen. Monesti lapset touhuavat etenkin ”pöytäpuuhia” itsenäisesti esimerkiksi silloin, kun itse teen kotiaskareita, mutta nyt olen varta vasten mennyt pidemmäksi toviksi värittämään ja kokoamaan plus-plus-paloilla heidän kanssaan. Taapero on kova halimaan, joten olen koettanut ottaa oikein paljon kiireetöntä aikaa hänen sylittelyynsä. Kohta äidin sylissä kun on enemmän ruuhkaa.
Eniten päänvaivaa nyt viimeisillä viikoilla tuntuu teettäneen pukeutuminen. Toisin kuin voisi kuvitella, haasteena ei ole ollut -15 asteen pakkanen, vaan ihan tavalliset sisävaatteet. En tiedä, onko mahani oikeasti isompi kuin aiempina odotusaikoina, mutta monet raskausvaatteistani tuntuvat olevan liian pieniä nyt viimeisillä viikoilla. Sf-mitta on keskikäyrällä ja painoni on suunnilleen sama kuin ennenkin loppuraskauksissa, mutta vatsaan jää legginsseistä painaumia, paitojen helmat eivät meinaa riittää ja farkuista jalkaani mahtuvat enää yhdet – ja niissäkin on reikä.
Raskausvaatteeni ovat pitkälti peräisin esikoisen odotusajalta, ja siksi koko tai paria pienempiä kuin mikä oikea vaatekokoni nykyisin on. Mutta onhan se silti vähän huvittavaa, kun edes raskaushousujen resori ei yletä mahan päälle. Vielä jonnekin vikan kolmanneksen alkupuolelle asti pystyin käyttämään kuminauhavyötäröllisiä normihousujakin, mutta tällä hetkellä vaatevalikoima koostuu lähinnä löysistä hameista, mekoista ja niistä parista raskauslegginsseistä, jotka edelleen sopivat.
Olen kyllä muutenkin suosinut viime aikoina enemmän hameita ja mekkoja, eikä vuoden 2019 raskausfarkkujen pillilahjemalli oikein puhuttele. Joten ehkä niistä iänikuisista raskausvaatteista voisi senkin puoleen alkaa luopumaan. Se tuntuu kuitenkin vaikealta, koska muutaman kuukauden käytössä olevaan raskausajan pukeutumiseen rahan käyttäminen tuntuu tuhlaukselta, ja takaraivossa on aina se ajatus, että ”jos nyt vielä kuitenkin tulen raskaaksi, ovathan nämä periaatteessa käyttökelpoisia”. Mutta ehkä siinä tapauksessa voisin sitten sijoittaa sen verran, että ostaisin yhdet kunnolliset raskausfarkut ja pari oikeasti mieleistä raskauspaitaa!
Onneksi nyt äitiyslomalla ei tarvitse juuri liikkua kodin ulkopuolella, ainakaan ilman takkia. Ulkoilut ovat hoituneet hyvin jo esikoisen vauva-aikana hankkimallani, kantoreppuiluun tarkoitetulla toppatakilla. Siihen voi kantopaneelin sijaan liittää myös raskausvatsalle tarkoitetun levennyskaistaleen. Takki on myös niin pitkä, että se lämmittää mukavasti jalkoja. Olen ihme kyllä pystynyt käyttämään myös normaaleja toppahousujani, kun olen virittänyt nappiin pitkän kumilenkin. Vähän housut kiristävät ja saattavat alkaa reippaamassa liikkeessä valumaan, mutta ihan hyvin niillä on silti pärjäillyt. Yksi paksu fleece-takkini on myös sen verran reilu, että sen saa ongelmitta kiinni edelleen, vaikka helma normaalia korkeammalle jääkin.