Ensimmäiset päivät vastasyntyneen kanssa
Vauva on nyt reilun viikon ikäinen ja ensipäivät kuuden hengen perheenä koettu. Pikkuisemme on pääasiallisesti ollut tosi mutkaton, tyytyväinen ja – tietenkin – aivan ihana vauva. Jo heti synnyttyään hän tuntui ja näytti aivan tutulta. Mielestäni pikkuveli muistuttaa erityisesti vastasyntynyttä esikoista, mutta yhdennäköisyyttä muihinkin siskoihin on.
Elämä vastasyntyneen kanssahan on monella tapaa tosi yksinkertaista: imetystä, vaipanvaihtoa, unta, sylittelyä, välillä jotakin pidempiäkin hetkiä virkeänä maailmaa kummastellen. Enemmän totuttelua on ollut siinä, miten pikkuvauvan saa integroitua arkeen kolmen muun alle kouluikäisen lapsen sekä kodinhoidon kanssa. Nyt olemme päässeet jo aika mukavasti vauhtiin, mutta rehellisesti sanottuna ne ihan ensimmäiset pari päivää vastasyntyneen kanssa eivät ole ikinä olleet mitään ykköslemppareitani. Muistan saman kokemuksen myös edellisen synnytyksen jälkeisistä päivistä – ne vain olivat vähän raskaita.
Synnytysyö tulee yleensä valvottua lähes kokonaan. Ainakin meidän vauvamme ovat myös usein tilailleet maitoa ja henganneet rinnalla valvoskellen seuraavankin yön. Kun molemmat aikuiset ovat kovin univajeisia ja kaikki lapset kaipaisivat huomiota ja syliä uuden asian äärellä, tulee helposti riittämätön olo. Minusta on ollut ihana kotiutua sairaalasta nopeasti ja olla jo pian synnytyksen jälkeen yhdessä koko perheenä, mutta ehkä juuri siinä ihan ekojen päivien raskaudessa näkyy se, miksi monet isomman perheen äidit ihan haluavatkin olla pari päivää sairaalassa lepäilemässä valmiiden ruoka-annosten äärellä.
Kaikki isosiskot ovat suhtautuneet vauvaan tosi ihanasti, hellineet ja auttaneet. Mutta kyllähän iso muutos vaatii lapsiltakin monesti vähän totuttelua. Vauvan hoito on usein pois siitä ajasta, minkä aikuiset aiemmin ehtivät käyttää isosisarusten kanssa puuhaillen. Nyt, kun vauva on muutaman päivän vanhempi ja esimerkiksi nukkuminen onnistuu muuallakin kuin pelkästään aikuisen sylissä, on tilanne tasaantunut. Mutta kyllähän se on ihan ymmärrettävää, että kun lapset ovat olleet synnytyksen ajan jossakin hoidossa ja palaavat kotiin ihan uutta perheenjäsentä katsomaan, itsenäinen leikki ei ole heillä ensimmäisenä mielessä.
Kokonaisuudessaan uusi arkemme on kyllä silti lähtenyt sujumaan tosi ihanasti. Minulla nousi jälleen maito suunnilleen kolmannen päivän tienoolla synnytyksestä. Vaikka maitoa tulee jälleen paljon, samanlaista suihkuamisongelmaa tai toisen rinnan jatkuvaa valumista ei ole ollut kuin aiempien vauvojen kanssa. Vauva saa nyt melko nopeasti mahansa täyteen, ja myös vaippaa täytyy vaihtaa usein. Syntymäpaino oli ylitetty reilusti jo lastenlääkärin tarkastuksessa viiden päivän iässä. Pojan kanssa vaipanvaihdot ovat olleet vähän erilainen elämys ja pientä pyykkiä on saanut pestä tiuhaan, kun pissat ovat välillä olleet selässä ja ties missä.
Kävimme vielä kotiutumisen jälkeen pariin kertaan sairaalalla erilaisissa tarkastuksissa lyhytjälkihoitoisen synnytyksen vuoksi. Niissä kaikki oli kohdallaan, ja neuvolastakin tehtiin jo eilen kotikäynti. Tästä eteenpäin seuranta jatkuu ihan normaalisti siellä. Tuntuu, että vaikka vauvalla on ikää vasta muutama päivä, jollain tapaa hänen olemisensa on jo asettunut mukavasti ja jonkinlainen tatsi arkeen neljän lapsen kanssa löytynyt. Toki vauvalla ei ole mitään varsinaisia rytmejä vielä pitkään aikaan, mutta jos ihan ensimmäiseen päivään vertaa, vähän selkeämmät unen ja valveillaolon jaksot kuitenkin.
Ihan alun jälkeen olen saanut itsekin nukuttua varsin hyvin. Ensimmäisen kotiyön vauva tosiaan tankkaili rintaa melkeinpä tauotta eikä nukkunut lainkaan omassa sängyssään. Sitten, kun vatsa alkoi toimia, yöt parantuivat heti ja vauvan siirtäminen vilttikapaloon käärittynä rinnalta omaan sänkyyn alkoi onnistua ongelmitta. (Vaikka perhepeti on ajatuksena suloinen, omien unieni kannalta pinnasänky on aina ollut meillä varsin tarpeellinen kapistus.) Vauva nukkuu pisimmän, reilun kolmen tunnin pätkän alkuyöstä ja heräilee kaiken kaikkiaan suunnilleen kolme-neljä kertaa yössä. Vaippaa saa vaihtaa öisinkin tiuhaan, mutta maidon noustua imetyshetket ovat nopeita ja hän nukahtaa melko pian uudelleen. Aamuisin vauva on heräillyt aika lailla isosiskojen aikataulussa siinä seiskan maissa.
Olemme puuhailleet pitkälti samanlaisia arkisia kotijuttuja kuin ennen vauvan syntymääkin. Postpartum-ajan levosta puhutaan nykyään paljon aiempaa enemmän, ja ainakin luonnollista synnytystä suosivissa piireissä korostetaan usein pitkän lapsivuodeajan tärkeyttä. Äidin olisi hyvä vain pesiä vauvan kanssa sängyssä kaikessa rauhassa ja niin edelleen. Ja siis sehän on tosi hienoa, jos sellainen onnistuu ja siihen on halukas! Itse olen kuitenkin aina palannut arkiaskareiden pariin hyvin nopeasti synnytysten jälkeen. Pääkoppani ei kestä pelkkää sängyssä makoilua, ja kun oma vointi on ollut aina synnytysten jälkeen tosi hyvä, on sellainen tuntunut tarpeettomalta.
Mies on toki nyt ekat kaksi viikkoa isyyslomalla. Hän on hoitanut isompien lasten kanssa ruokakauppareissut, ulkoilut ja eskarikuskaukset. Ruokaa oli pakastimessa valmiina muutama annos (sitä olisi kyllä voinut varata paljon enemmänkin, kokkailumotivaatio on ollut vähän kateissa, haha) ja ekoina päivinä en ottanut stressiä esimerkiksi imuroimattomista lattioista. Noin muuten olen kuitenkin touhunnut kotona ihan normaalisti, tehnyt kotitöitä ja niin edelleen. Vaikka vauvan hoito on ainakin nyt alkuun hyvin vahvasti minun vastuualuettani, tuntuisi oudolta olla pääasiassa vain vauvan kanssa, kun isommat lapsemme ovat tottuneet siihen, että äitikin osallistuu. Uskoisin, että heidän olisi vaikeampi sopeutua vauvan syntymään, jos se tarkoittaisi samalla sitä, että yhteinen aika äidin kanssa on korkeintaan sängyssä pötköttelyä tai kirjojen lueskelua.
Läheiset ovat myös aina olleet meille tervetulleita vauvaa katsomaan hyvin nopeasti synnytyksen jälkeen. Äitini ja siskoni kävivät jo synnytyksestä seuraavana päivänä, ja pari päivää sen jälkeen miehen puolen suku tuli kyläilemään. Myös ystäväperheemme piipahti jo vauvan ollessa viiden päivän ikäinen. Itse en ole vauvan kanssa poistunut kotoa muualle kuin äiti-vauvapolin tarkistuskäynneille sekä kertalleen kyläilemään vanhempieni luokse, mutta vieraat ovat taanneet sen, ettei kotona ole tullut tylsää tai yksinäistä. Nyt, kun viikon ikä on saavutettu, alamme varmasti pikkuhiljaa laajentaa kodin ulkopuolisia tekemisiä vauvan kanssa.
Ulkoilemaan uskaltauduimme ekaa kertaa jo eilen. Vauva nukkui lyhyen puistovisiitin ajan tyytyväisenä kantorepussa kantotakin suojissa. Aikaisempien vauvojemme kanssahan mitään ulkoilurajoituksia ei ole tarvinnut edes miettiä, mutta koska meillä on nyt ensimmäistä kertaa ihan kunnon talvivauva, säät rajasivat ekoina päivinä piha-aktiviteetit pois. Talviaikaan virallinen ikärajasuositus ulkoiluihin vastasyntyneen kanssa taitaa muutenkin olla kaksi viikkoa. Neuvolan terveydenhoitaja kuitenkin sanoi, ettei ulkoilulle pitäisi olla estettä, joten uskaltauduimme siksi aloittelemaan jo näin etuajassa.
Pakkasmittarimme on huidellut jo pitkään kymmenen asteen korvilla, joten pitkään ei toki vielä pikkuvauvan kanssa viitsi ulkona olla. Pienet happihyppelyt virkistävät kuitenkin omaakin vointia huomattavasti. Vaikka oloni on ollut tosi tasainen, eikä mitään baby bluesia tai muita hormoniheittelyitä ole ollut havaittavissa, on kiva päästä vihdoin pihalle koko perheenä. Ekan viikon ajan isosiskot kun ulkoilivat ainoastaan miehen kanssa tai keskenään kotipihassa.