Parikuisen vauvan kuulumiset ja siunausjuhlat
Meidän pikkuinen on nyt kaksikuinen. Hän on siirtynyt jo hyvän aikaa sitten vastasyntyneestä tukevasti pikkuvauvavaiheeseen, ja on ihanan pyöreä ja pullea pikku hymysuu. Hän on alkanut ottaa ihan eri tavalla kontaktia, katselee, hymyilee ja juttelee pieniä äy-äänteitä. Se on maailman suloisinta! Pikkuveikka on tietysti koko perheen lellikki ja isosiskot hoitavat häntä ahkerasti. Kasvuakin on viime viikkojen aikana tullut runsaasti. Tiistain neuvolakäynnillä painoa oli reilusti yli kuusi kiloa, ja vaatteista käytössä alkaa olla koko 62, vaikka jotkut reilummat 56-koon kuteetkin vielä mahtuvat.
Vauva ei ole oikeastaan missään kohtaa pulautellut juuri lainkaan, ehkä joku pieni tippa saattaa satunnaisesti tulla suupielestä. Nyt hän on kuitenkin löytänyt nyrkkinsä ja imeskelee välillä niitä kuola valuen. Vastasyntyneenä vauvan toinen silmä rähmi aika paljon, ja mietin, että mahtaako hänellekin tulla samanlaisia kyynelkanavan ahtauden ongelmia kuin neljävuotiaallamme nuorempana oli. Nyt rähmintäkin on kuitenkin loppunut kokonaan, eli kyse taisi onneksi olla vain pikkuvauvan pienistä rakenteista.
Järjestimme viikonloppuna vauvalle siunausjuhlat täällä meillä kotona. Miehen sisko teki upean näyttävän täytekakun, johon hänen miehensä 3D-tulosti vielä hienon nimikyltin vauvan nimellä. Itse leivoin vakiotarjottavaani valkosuklaa-juustokakkua, mokkapaloja sekä keksejä. Suolaisena tarjottavana oli halloum-pastasalaattia, coktail-tikkuja sekä kinkku- ja feta-paprikapiirakoita. Tein taas valtaosan tarjottavista etukäteen pakkaseen, joten juhlapäivänä riitti, kun huolehti lähinnä kattauksen tekemisestä ja viime hetken siivouksesta.
Seurakuntamme entinen työntekijä siunasi vauvan, ja myös äitini sanoi alkuun muutaman sanan. Musiikin osalta meillä on kaikkien lasten siunausjuhlissa laulettu Jumalan kämmenellä. Kun kokeilin noin viikko ennen juhlia harjoitella sen säestystä pianolla, esikoinen keksi, että hän haluaa esittää kappaleen. Esitystä harjoiteltiin pitkin viikkoa, ja olin ylpeä, että lapset (neljävuotiaskin tahtoi mukaan laulamaan) uskalsivat vielä h-hetkelläkin esiintyä yleisön edessä! Olin ajatellut, että jos lapsia alkaisi tosipaikan tullen liikaa jännittää, voisimme palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja laulaa kappaleen yhteislauluna. Mutta vielä mitä, reippaasti ja kuuluvalla äänellä he kajauttivat laulunsa.
Vauva oli juhlissa hyväntuulinen ja lähinnä katsella tapitti juhlavilinää milloin kenenkin sukulaisen sylissä. Ylipäätään pikkuisemme on edelleen pääosin tyytyväinen ja lungi kaveri. Mitään selkeää, kellon mukaan etenevää rytmiä vauvalla ei edelleenkään ole, mutta tuntuu, että olen alkanut saada jonkin verran kiinni hänen tahdistaan. Usein hereilläolot ja nukkumiset menevät tietyn rytmityksen mukaan. Esimerkiksi iltapäivästä ja ennen nukkumaanmenoa vauva valvoskelee enemmän.
Yöunille vauva on nyt viime aikoina mennyt siinä 21-22 aikoihin. Toivoisin rytmin aikaistuvan, koska iltoihin isosiskojen nukkumaanmenon jälkeen olisi kiva ehtiä sisällyttämään parisuhdeaikaakin. Yleensä illat koostuvat useammista pitkistä imetystuokioista makuuhuoneessa, joille vauva kyllä torkahtaa, mutta havahtuu lähes saman tien uudelleen. Noin kaiken kaikkiaan vauvan nukkumisissa ei kuitenkaan ole mitään valittamisen aihetta. Hän herää yleensä kahdesti yöllä syömään ja aamuisin samaan aikaan kuin muukin perhe noin klo 7. Yöllisistä vaipanvaihdoista on päästy eroon lähes kokonaan ja pisimmillään beibi on nukkunut kuusikin tuntia yhtä soittoa.
Vauva nukkuu yöt ja jonkin verran päivälläkin pinnasängyssä. Selaan välllä ihan varta vasten yöllä kännykkää, jotta pysyisin imetyshetkien ajan hereillä ja saisin hänet siirrettyä suoraan omaan sänkyynsä. Imetyshormonit toimivat kyllä sen verran tehokkaasti, että toisinaan saatan silti nukahtaa sen kymmenen minuutin maitotankkauksen aikana. Silloin havahdun noin tunnin kuluttua uudelleen siirtämään vauvaa omaan petiinsä, minkä vuoksi on omien unieni kannalta parempi, että saan valvottua sen pienen hetken ja jatkettua vasta sitten nukkumista.
Hereillä ollessaan vauva viihtyi pitkään lähinnä sylissä, mutta nyt hän saattaa tönöttää jonkin aikaa sitterissäkin tyytyväisenä katselemassa. Käytin alkuun ulkoillessa paljon kantoreppua, mutta sisällä en ole sitä ainakaan vielä kokenut tarpeelliseksi. Myös ulkoiluilla olen vähän omaksi yllätykseksenikin suosinut viime viikkoina enimmäkseen vaunuja. Kun pakkasta ei enää ole ja kantotoppatakin kausi on ohi, olen kokenut pukemisen helpommaksi, kun vauva on rattaiden kyydissä.
Koska olen aiempien lasten kanssa suosinut niin paljon kantamista, ajattelin ensin, että emme hankkisi vaunuja ollenkaan, vaan menisin pikkuvauvavaiheen pelkällä repulla ja rattaita voisi käyttää sitten, kun vauva pystyy istumaan matkarattaidemme ratasosassa. Nyt, kun vaunut kuitenkin tuli hankittua, olenkin tykästynyt niihin. Ostimme Torista aiempien, vierekkäisten tuplarattaidemme tilalle peräkkäiset tuplat, joista toisen istuimen saa helposti irti. Aiemmat tuplarattaat eivät enää mahtuneet autoon, kun esikoinen on kuutospaikalla takakontissa. Vaunuissa on irrotettava kantokoppa, jossa nukkuvaa vauvaa on näppärä siirrellä edestakaisin. Myös kesähelteillä vaunut ovat varmasti kätevät, niin ei tarvitse hikoilla vauva kantorepussa.