Lasten kaverisynttäreiden lahjakulttuurista

Esikoisellamme on tulevana viikonloppuna peräti kahdet eskarikaverin synttärijuhlat. Lahjoja paketoidessa aloin taas miettiä kaverisynttäreiden lahjakulttuuria. Joka kerta huomaan pohtivani vähän samoja asioita: onko muutaman euron lahja riittävä, pitäisikö olla jotain enemmän ja hienompaa? Kuuluvatko vieraille annettavat lahjapussit asiaan vai saako ne suosiolla skipata?

Minusta tuntuu, että nykyään lastenjuhlien lahjakulttuuri on mennyt aika hulppeaan suuntaan. Muistan, kuinka esikoinen meni ekoja kertoja päiväkotikaverinsa synttäreille, ja palasi kotiin lahjapussin kanssa, jonka sisältö oli melkeinpä suurempi kuin meidän päivänsankarille viemämme paketti. Silloin hieman hävetti! Toisaalta olen itse halunnut ihan tietoisesti uida vastavirtaan sellaiseen tietynlaiseen kilpavarusteluun mukaan lähtemisen osalta. Jos joku haluaa panostaa ja siihen on rahaa ja resursseja, niin sehän on ihana juttu! Mutta kyllähän se on ihan fakta, että övereistä juhlista syntyy muille helposti sellainen fiilis, että itsekin täytyisi järjestää vastaavaa.

Meidän lapsillemme ei taloudellisista(kaan) syistä ole tulossa mitään monen sadan euron hoploppisynttäreitä. Olen kuitenkin tehnyt myös ihan tietoisen päätöksen, että meidän lastemme synttäreillä ei ole ongintaa tai muita vieraslahjoja. Tikkarit olen saattanut antaa aarteenetsinnän palkinnoksi, mutta siinä se. En haluaisi, että vieraiden lahjapussukoista tulee joku oletusarvo. Olen ajatellut, että ehkä se helpottaa muitakin stressaantuneita äitejä, jos he voivat ajatella, että okei, ei meidän ole pakko hommata niitä lahjapussukoita, kun ei noidenkaan juhlissa ollut.

Samanlaista rajanvetoa olen yrittänyt tehdä kaverisynttäreille vietävien lahjojen osalta. Annamme nykyään yleensä jotakin sellaista, mikä kuluu käytössä, esimerkiksi puuhakirjan, askartelujuttuja, ehkä jonkin pienen karkin kylkeen. Ajattelen, että jos vieraita tulee vaikka viisi, kertyy lahjoista joka tapauksessa aikamoinen keko tavaraa. Ja lapsiperheissä tuskin on kenelläkään sitä ongelmaa, etteikö kamaa olisi jo ennestään ihan riittämiin!

Mielestäni lahjattomat kaverisynttärit olisivat nekin aivan kelpo käytäntö. Itse en ole kuitenkaan raaskinut lähteä lanseeraamaan sellaisia omille lapsilleni, kun se ei ole ollut täällä päin päiväkotiryhmissä tai muiden lasten keskuudessa tapana. Joka tapauksessa toivoisin, ettei lasten kaverisynttäreihinkin liittyisi niin paljon sellaista tietynlaista häpeää ja oman tekemisen kyseenalaistamista. Että olisi ihan ok, että joku hankkii ne teemavärin mukaan valikoidut servietit, mutta että kotikutoiset ja koristeettomat kekkerit olisivat ihan yhtä hyvät nekin. Ja että jokainen voisi ihan oikeasti tuoda omaan budjettiin sopivan lahjan miettimättä sitä, paljonko rahaa päivänsankarin vanhemmat ovat juhlien kustannuksiin sijoittaneet.