Ekaluokkalainen

Kesäloma oli ja meni. Täytyy sanoa, että meillä oli kyllä tänä vuonna harvinaisen kiva ja onnistunut kesä! Paljon kivaa ohjelmaa, reissuja ja perheen yhteistä aikaa. Joskus aiempina kesinä, kun miehellä ei ole ollut lomaa, kesä on saattanut olla jopa vähän sellainen ahdistavakin ajanjakso, kun kaikki kerhot ja aktiviteetit ovat kiinni. Mutta nyt tuntui, että kesällä pääsi oikeasti myös itsekin välillä latautumaan.

Arkeen paluu oli siinä mielessä tänä vuonna omanlaisensa, että meillä aloitti nyt ensimmäinen pieni koululainen. Niin reippaana hän läksi koulutielleen! Saatoin ekaluokkalaisemme koulun pihaan, josta opettajat hakivat heidät luokkiin. Iltapäivällä menin häntä vastaan ja kävimme jo eskarivuonna aloittamamme perinteen mukaisesti kaksistaan jätskillä. Tai no, vauva oli toki tänä vuonna menossa mukana, mutta silti se oli erityinen hetki meille yhdessä, ilman pikkusiskoja. En kestä, kuinka ihana ja taitava iso pieni tyttö meillä jo onkaan!

Esikoisella on iso luokka, mutta onneksi paljon tuttuja eskarista samassa ryhmässä. Hän on tullut joka päivä iloisella mielellä koulusta kotiin. Toki ekoina päivinä huomasi, että koulu myös jännitti. Kaiken uuden aiheuttama kuormitus purkautui iltaisin kotona tavallista kiukkuisempana olona, mutta se on varmasti tosi tavallista näin alkuun. Olen tosi ylpeä, kuinka taitavasti koululaisemme osaa huolehtia tavaroistaan, tehtävistään ja hommistaan. Löysimme hänelle Torin kautta uuden isomman polkupyöränkin, jolla on hyvä hurauttaa koulumatkat. Ysin aamuina kuljemme välillä myös samaa matkaa, jos pikkusiskoilla on päiväkotipäivä.

”Olen jo iso ja pikkuisen pieni,

uusi ja outo koulutieni.

Osaan jo paljon, silti jännittää vähän.

Lähetä enkeli päivääni tähän.”

Birgit Ahokas: Ekaluokkalaisen rukous