Palautuminen synnytyksen jälkeen

Monesti kuulee sanottavan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kuin itse raskausaikakin. Aikamääreet ovat tietysti yksilöllisiä, mutta ehkä näin reilut kolme kuukautta synnytyksen jälkeen voi silti alkaa jo hieman puhua palautumisesta. Minulla on aina ollut melko myönteinen ja armollinen suhtautumistapa omaan kehooni. En stressannut ulkonäöstäni raskausaikana tippaakaan, vaan kasvava maha oli mielestäni päinvastoin aivan ihana. Mielessä käväisi silti aina toisinaan, millaiseksi vartalo synnytyksen jälkeen muuttuisi. Olen aina ollut melko hoikka ja normaalivartaloinen, joten mietitytti, olisiko se ihan kiva tavallinen kroppani pian historiaa. Mitä jos peilistä katsoisikin raskauden jälkeen aivan vieras tyyppi?

Nyt voin onnekseni todeta, että olen ollut koko synnytyksen jälkeisen ajan tyytyväinen kehooni. Toki en mielestäni näyttänyt mitenkään kovin hyvältä esimerkiksi muutamaa päivää synnytyksen jälkeen, mutta pystyin suhtautumaan erinäköiseen vartaloon lempeästi. Tiesin, että palautumisessa menee vähintään viikkoja tai kuukausia, joten en ollut huolissani, kun kolmestatoista raskauskilosta synnytyssaliin jäi vain neljä ja puoli. Näin reilut kolme kuukautta myöhemmin voin myös sanoa, että olen kyllä oikeastikin palautunut raskaudesta vallan mainiosti.

Painoni nousi tosiaan raskausaikana tasaisesti ja loppuraskaudesta kiloja oli kertynyt lisää kolmetoista. Painonnousu oli kokoiselleni normaalia, enkä huomannut raskausaikana vartalossani juuri muita muutoksia kuin kasvavan vatsan. Olin koko odotusajan todella hyvävointinen. Jaksoin liikkua entiseen malliin aivan loppuun saakka, eikä raskautta huomannut aamupahoinvointien helpotuttua juuri muusta kuin hieman lisääntyneestä hikoilusta ja hengästymisestä. Vauva syntyi aamuviideltä, ja kävin synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa puntarilla jo samana iltana. Synnytyssaliin oli jäänyt 4,5 kiloa eli varmaan aika tarkkaan istukan, lapsiveden ja reilun kolmekiloisen vauvan verran. Allaoleva kuva on otettu samana iltana, ja kuten näkyy, maha oli heti synnytyksen jälkeen varsin pyöreä. Se on tietysti täysin luonnollista – vaikka ekstrarasvaa ei tulisi raskaudesta grammaakaan, kohtu ei palaudu samoin tein vanhoihin mittoihinsa.

Viikon päästä neuvolassa punnitsin itseni uudelleen, ja kiloja oli lähtenyt aiempien lisäksi vielä neljä. Olin siis viikko synnytyksen jälkeen viiden kilon päässä lähtöpainostani. Maha oli kuitenkin edelleen selvästi pehmeämpi ja pömpöttävämpi kuin ennen raskautta. Lisäksi maidonnousun myötä valtaviksi pinkeiksi palloiksi paisuneet rinnat saivat peilikuvan näyttämään ihan toisenlaiselta. Vaikka olin mielestäni pystynyt liikkumaan raskausaikana täysin samoin kuin aikaisemminkin, huomasin myös, että lihakset tuntuivat melkoisesti heikommilta. Ylipäätään keho vielä ikään kuin haki paikkaansa raskauden jäljiltä.

Loput viisi raskauskiloa ovat lähteneet selvästi hitaammin. Jälkitarkastuksessa kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen niistä oli jäljellä vielä 3,5 kg. Tuo allaoleva kuva on otettu suunnilleen jälkitarkastuksen aikoihin, ja näytän siinä kuitenkin jo huomattavasti enemmän itseltäni. Maha pömpötti edelleen hieman enkä mahtunut vanhoihin farkkuihini, mutta keho ei myöskään tuntunut enää ollenkaan niin vieraalta. Yllätyksenä minulle tuli se, miten selvänä linea negra synnytyksen jälkeen näkyi. Huomasin viivan ensimmäisen kerran vasta raskausviikon 32 tietämillä eikä se mahan ollessa pinkeänä raskaudesta erottunut mitenkään selvästi. Synnytyksen jälkeen viiva oli kuitenkin todella selkeä ja tumma. Vaikka se on haalistunut jonkin verran, näkyy se edelleen selvästi.

Synnytyksen jälkeen käytin reilut pari kuukautta raskausfarkkuja sekä vanhoja lököhousujani. Sovittelin aikaisempia farkkujani säännöllisin väliajoin ja olin jo täysin varautunut siihen, että joudun uusimaan koko housukokoelmani – napit eivät menneet kiinni ja vyötäröt kiristivät. Ehdin myös jo ostaa kirpputorilta yhdet uudet farkut, jotta pääsisin eroon iänikuisista raskauspöksyistä. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin muutama viikko sitten, että vanhat housut ovat alkaneet sittenkin mahtua. Olin jo luopunut toivosta, koska nyt viimeisen kuukauden aikana en ole itse huomannut vartaloni mainittavasti muuttuneen. Ilmeisesti pientä kutistumista on kuitenkin silti yhä tapahtunut, koska pääsin palaamaan tutun housuvalikoimani äärelle.

Nyt ihan viime aikoina en ole käynyt vaa’alla, mutta uskoisin näin kolme kuukautta synnytyksestä jäljellä olevan vielä kilon tai parin verran ekstraa. Käytännössä koen kuitenkin palautuneeni pitkälti ennalleni eikä minua haittaa yhtään, jos painoni pysyy jatkossakin näissä lukemissa. En ole tehnyt vartaloni eteen synnytyksen jälkeen mitään erityistä, joten saan kiittää nopeasta palautumisesta vain ja ainoastaan geenejä. En ole ikinä ollut mikään sporttimimmi, vaan liikkunut lähinnä arkisen hyötyliikunnan verran. Urheiluni oli sekä ennen että jälkeen synnytyksen ison koiramme reippaita metsälenkkejä sekä kävelemistä paikasta toiseen. Herkkujakin on mennyt ihan saman verran niin ennen kuin jälkeen vauvan syntymän. Uskon kuitenkin, että imetyksellä ja vauva-arkemme helppoudella on ollut positiivisia vaikutuksia palautumiseeni. Esimerkiksi krooninen univaje aiheuttaa monille painon kertymistä.

Vaikka paino on palautunut melkein lähtötilanteeseen, vanhat vaatteet sopivat päälle ja raskausarpia en koskaan saanutkaan, koen raskauden silti näkyvän kehossani edelleen. Mahan iho on ryppyisempi kuin aiemmin, vaikka sekin on kyllä palautunut varsin hyvin aivan synnytyksen jälkeisistä päivistä – aluksi nahka meni kyljellään vauvaa imettäessä kunnon kreppipaperiksi. Myös vatsan muoto on hieman erilainen ja reidet ja takapuoli aiempaa pehmeämmät ja muhkuraisemmat. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kehooni. Minun ei tarvitse näyttää supertimmiltä, vaan äitiys saa näkyä minusta myös ulkoisesti.